Eilen kävin Tyksissä sisätautilääkärillä. Oli muuten oikein mukava lääkäri. Nopeapuheinen. Tykkään nopeapuheisista ihmisistä yleensäkin. Sellaisista, joiden ajatus kulkee samaa rataa ja samalla nopeudella kuin omanikin. Siinä ei aikaa tuhraannut turhaan, vaan pienessä ajassa tulee paljon toimitetuksi.
Asiaa auttoi se, että papereissanikin jo luki, että lähipiirissäni on tehty sama leikkaus. Asia oli siis minulle tuttu, eikä lääkärin tarvinnut juurta jaksain selittää, mistä on kysymys. Lääkäri kysyi, kuinka tällä E:llä (kutsuttakoon häntä noin) on leikkaus sujunut. Kerroin, että ongelmia on ollut, kovaa kipua ja on pitänyt olla jopa ensiapuun yhteydessä. Tähän hän totesi, että yleensä 8 potilasta 10:stä on tyytyväinen leikkaustulokseen. Nuo kaksi on sitten niitä, joilla laihdutus ei onnistu tai tulee jotain komplikaatioita. Eli juuri kipuja, oksentelua ym.
Verikoetulokset tsekattiin vielä uudestaan. Sokerirasituskoe kertoi, että sokerini ovat oikein hyvällä tolallaan. Sen sijaan kalkissa oli jotain huomautettavaa, ymmärsin, että sitä on LIIKAA. Nyt pitää ottaa vielä lisää kokeita. Yllätys minulle oli se tieto, että kolesteroli on yhteydessä kilpirauhasen vajaatoimintaan ja sen Thyroxin-lääkitykseen. Se selittää senkin, että muutamassa viikossa kolesterolini oli noussut, mikä johtui huolimattomuudestani. Olin hukannut thyroxin-reseptin ja tuo lääkitys oli hetken katkolla. Nyt sitä seuraillaan.
Verenpaineeni huiteli ylälukemissa. Molemmat verenpainelääkkeeni kaksinkertaistettiin. Lääkäri kyllä arveli, että laihtumisen myötä (leikkauksen jälkeen varsinkin) verenpaine saattaa palautua normaaliksi ja lääkitys voidaan ehkä kokonaan lopettaa. Ehkä.
Lääkäri otti kantaa aiemmin mainitsemaani ahmimishäiriön mahdollisuuteen, mutta ymmärsin, ettei hän pitänyt sitä mitenkään huolestuttavana tai esteenä ainakaan. Sanoin, etten itse allekirjoita ahmismista, mutta totesin, ettei kai sitä kukaan mielellään myönnäkään. Alkoholinkäyttöni tarkistettiin vielä ja kun en käytä, siitäkään ei ole vastukseksi. Lääkäri kertoi, että aiemmin he ovat enemmänkin ohjanneet "epäselviä" tapauksia psykologille, mutta että tulokset ovat kertoneet, ettei siitä ole mitään hyötyä. Ei ne psykologit ole kuulemma osanneet kertoa potilaasta mitään oleellista uutta. Nyttemmin näistä lähetteistä on kuulemma luovuttu.
Loppujen lopuksi ymmärsin, että minut kelpuutettiin leikkaukseen. Toki kirurgilla on vielä sanansa sanottavana. Silloin tehdään tähystys, jolloin päätetään mm. siitä, minkälainen leikkaus tullaan tekemään. Piirroksesta minulle esiteltiin kaksi vaihtoehtoa, täydellinen ohitusleikkaus tai sellainen, jossa mahalaukkua jätetään vähän enemmän jäljelle. Kolmas olisi ollut pantaleikkaus, mutta sitä hän ei edes esitellyt...niistä lienee kokonaan luovuttu.
Nyt on edessä kolmen kuukauden koeaika. Joulukuun puolella käyn vielä verikokeissa ja saan soittoajan niiden tuloksista. Tämä 3 kk käytetään henkiseen valmentautumiseen, mutta myös uudenlaisen syömisen opettelemiseen. Saamiani ruokaohjeita pitää noudattaa ja tutkailla, onko se sellainen ruokavalio, jota pystyn LOPPUELÄMÄNI noudattamaan.
Tänä aikana painoa pitää saada putoamaan 5 % nykyisestä painosta. Missään vaiheessa tästä eteenpäin paino ei saa nousta. Jos niin käy, joudutaan uudelleen harkitsemaan jatkomahdollisuuksia. Kovasti vakuutin lääkärille, että en tule tuottamaan pettymystä.
Lääkäri arvioi, että jos kaikki sujuu ongelmitta, leikkaus olisi ajankohtainen loppukeväästä tai -kesästä. Tänä aikana pitäisi henkisesti valmistautua ja varmistua siitä, että todella tätä tahtoo. Leikkaus kun on lopullinen toimenpide, jota ei voi perua.
Terveisin
Paksukainen, joka alkaa uskoa, että joskus vielä on....?
