Aika kuluu, eikä mitään tapahdu. No ei kai tapahdu, kun en laita tapahtumaan! Olen nössö, saamaton, selkärangaton, tahdoton limanuljaska....juuri sellainen, kuin lihavista voi vain kuvitella.
En ikinä olisi uskonut käydessäni viimeksi lääkärissä ja saadessani määräyksen muutaman kilon laihduttamisesta, että tässä näin käy. En ikinä olisi uskonut, etten saa mitään aikaiseksi, että annan periksi. Nyt tätä täytyy oikein tosissaan miettiä ja pohtia syitä.
Helpoin löydettävissä oleva syy on joulu. Jouluna ei kai kukaan pysty laihduttamaan. Silloin kuuluukin syödä ja nimenomaan ylensyödä.
Kolmas syy on väärä aikakäsitys. Viime hetkeen jättäminen. Kuvittelen, että kyllä minä sitten vielä ehdin. Sitten joskus, huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna. Nytkin aika on kyllä kortilla, sitä ei paljon ole, mutta silti siirrän ja siirrän. Kunnes tavoitteen saavuttaminen on jo mahdotonta. Ei kiloista pääse yhtäkkiä!
No, mitäs nyt?
Nyt pitäisi löytää äkkilähtö.
Aika vaikeaa yhtäkkinen laiduttaminen on tässä joulunjälkeisessä elämässä. Suklaakonvehteja tupsahtelee esiin sieltä ja täältä. Joululeivonnaiset on vielä syömättä, mikä on minun kohdallani kaikkein vaikein kompastuskivi. Kolmanneksi muu perhe on kanssani lomalla, joten kahvia keitetään, napostellaan....Melkein ainoaksi vaihtoehdoksi jää kokonaan paastolle jättäytyminen.
En ole uskaltanut edes vaa'alla käydä. En halua katsoa totuutta silmiin. Ehkäpä lähden nyt suihkuun ja samalla käyn katsomassa, kuinka suureksi tavoitepudotus on noussut.
Paksukainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti