Seuraava vaihe leikkauksen arvioinnissa on käynti ravitsemusterapeutilla. Sitä varten pitää pitää ruokapäiväkirjaa viideltä päivältä, joista yhden tulee olla lauantai tai sunnuntai.
Olen ennenkin (jonkun toisen pakottamana, en omaksi ilokseni) pitänyt kirjaa syömisistäni. On se vaan kumma, miten tuollainen toimenpide ohjaa syömistä! Eihän sitä nyt kehtaa kirjata ylös kaikkia typeriä syömisiä. Eli sinällään ylöskirjaaminen on jo laihduttavaa.
Aloitin eilen aamulla ja nyt jo vaaka näyttää pienempää lukemaa. Tiedän, ei se oikeaa LAIHTUMISTA ole, mutta kuitenkin palkitsevaa ja innostavaa. Yritän olla ehdottoman rehellinen, eli kaiken syömäni kirjaan. Makeat olen siis jättänyt pois, ei kahvileipää.
Samalla olen seurannut syömistäni, miksi syön. Miksi avaan jääkaapin oven? Sitten pidän itselleni hiljaisen puheen:" Eihän sinulla ole nälkä. Juuri vasta söit, ei voi olla NÄLKÄ!" Niin paljon totuttua, turhaa syömistä - tekee vain mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti