Pitkänsitkeetä

On tämä hidasta, tämä painonpudotus! En millään voi käsittää, ettei kuukauden aikana paino ole juuri ollenkaan pudonnut. Jos olisi kysymys tavanomaisesta dieetistä, olisin jo ajat sitten syönyt "mahan täyteen" ja luovuttanut. Tulokset ovat itselleni paras kannustin. Heti kun näkee, että paino vähänkin laskee, se antaa uutta puhtia. Mutta jos mitään ei tapahdu, vaikka kovasti tarkkailee ja vähentää syömistään, silloin tulee helposti antaneeksi periksi.

Syöminen on edelleen hankalaa. Leikkauksesta on nyt 6,5 viikkoa. Niinkuin olen kertonut, sairaalassa ollessa - niiden neljän päivän aikana - paino putosi tasan 10 kg. Sen jälkeen se on pudonnut korkeintaan 1,5 kg. Olen jo ottanut yhteyttä ravitsemusterapeuttiin ja keskustellut myös lääkärin kanssa puhelimessa ja molemmat ovat rauhoitelleet, ettei vielä ole mitään syytä huoleen. Niin vähän aikaa kuulemma vasta leikkauksesta.

Mielestäni syön lähes ohjeiden mukaan. Kompastuskivet ovat edelleen juominen ja rasva. Vettä en saata juoda, eikä oikein muutakaan alasmenevää löydy. Eniten juon Valion Gefilus herajuomaa ja nyt löysin uuden mehumaidon, mutta se on vähän siinä ja siinä, että meneekö aina alas. Nestettä tulee juotua aivan liian vähän, tuskin juon litraakaan päivässä, jos kaikki nesteet lasketaan.

Lääkäri määräsi muiden laboratoriokokeiden ohella virtsan vuorokausikeräyksen ja todella vähän sitä tuli kannun pohjalle. Juomattomuus voi olla yksi syy siihen, ettei paino laske. Pitäisi vaan tehdä niin, että kuljettaa pulloa joka paikkaan mukanaan ja hörppii vähän väliä.

Toinen kompastuskivi on rasvan määrä. Luulen, että päinvastoin kuin ennen leikkausta, ruokavalioni on nyt aikalailla rasvaton. Pitäisi ottaa 1,5 rkl öljyä joka päivä. Mutta se jo kuulostaakin niin yököttävältä. Eilen aloitin ottaa kalanmaksaöljyä, mutta  eihän se korvaa missään tapauksessa normaalia öljyn määrää. Kalan syöminen jää myös tavoitteesta, joka on 2-3 kertaa viikossa. Emme syö joka viikko ollenkaan kalaa.

Makuaisti on muuttunut. Oikein mikään ei enää maistu hyvältä. Minun jokapäiväinen herkkuni, keksit ja pullat, on jääneet kokonaan pois. Ei ole minkäänlaista himoa. Kahvi, jota ilman en ole yhtään aamua ennen saanut käyntiin, on myös jäänyt lähestulkoon kokonaan pois. Ei ole tarvetta, aamuisin en juo ollenkaan, mutta joskus keitän "tunnelman" vuoksi. Hyvältä se ei silti maistu. Erehdyin yhdessä kaupassa odotellessani ottamaan Fazerin sinisen konvehdin, voi mahdoton, minkälainen närästys siitä tuli välittömästi! Voin sanoa, että onneksi - eipä tule mieleen alkaa suklaata syödä. Se kun on ollut tähän asti herkkua ja kokonainen levykin on hävinnyt yhdeltä istumalta. Nyt pidän mielessä vain sen kamalan närästyksen ja kierrän suklaat kaukaa!

Luulen, että proteiinit, jota kaikki asiantuntijat nyt tähdentävät, tulevat minun kohdallani käytettyä. Syön jugurttia, niin että korvistakin jo tursuaa. Ei maistu hyvältä. Syön raejuustoa ja maitoakin. Myös rahkaa. Sen sijaan lihaa ei tule syötyä. Se tekee niin täysinäisen olon.

Lähes mitä tahansa syön, niin vatsa ilmoittaa, missä kohtaa ruoka on menossa ja lopuksi alkaa polttaa. Missään tapauksessa en saisi ruoan päälle mennä pitkäkseni, sillä ruoka alkaa seilata edestakaisin suusta mahalaukkuun. Erittäin, erittäin epämieluisaa.

Tärkeää on muistaa syödä tarpeeksi vähän, tarpeeksi usein, tarpeeksi hitaasti ja pureskella tarpeeksi huolellisesti. Liian isoja paloja jos haukkaa, tule tunne, että tukehtuu.

Kaiken tämän hankaluuden jälkeen luulisi, että tuloksia näkyisi. Niitä odotellessa....

PP