Laihdutusleikkauksen jälkeen syömisen opettelua

Edellinen leikkauskertomukseni päättyi perjaintaihin, jolloin minut kotiutettiin.

Olin toki vielä huolissani ruoan kulkeutumisesta, mutta onneksi takana oli muutama onnistunut "ruokailu" tai paremminkin ruoan maistelu. Kyllä muuten tuntui sairaalassa syöminen ruoan haaskaukselta, kun tarjottimella tuotiin monenlaista syötävää, mutta ei niitä kyennyt syömään. Jotain maistoin, mutta se ei mennytkään alas. Ja tarjolla oli liikaa, kaikkea ei olisi mitenkään edes saanut syödä. Sitten tuntui hassulta, kun minulle jo tuotu rahka vietiin pois. Kysyin, miksi ja sain vastauksen, että "se on liian kaloripitoista". Höh! Kun ei mitään saa syötyä, niin ei kai siinä tarvitse kaloreita laskeskella.

Kun pääsin kotiin, menin tietysti heti vaa'alle. Olin aivan ihmeissäni, melkein piti ottaa sormet avuksi. Sairaalaan oli jäänyt lähes 10 kiloa! Miten se on mahdollista? Ilmeisesti minun kropastani lähti joka ikinen nestepisarakin pois, olin vain kuiva käppyrä.

Tuon lukeman jälkeen ei olekaan sitten YHTÄÄN kiloa pudonnut. Eli koko 10 päivää on paino pysynyt aivan samassa lukemassa. Ilmeisesti nyt sitten taas nestettä imeytyy. En tiedä, pakko vaan uskoa, että se tästä lähtee alaspäin.

Koska alasmenevä ruoka näytti ihan mahdottoman pieneltä, aloin laittaa ylös ruutuvihkoon jokaikisen suupalan. Kalorimäärä jäi joka päivä alle 500. Aivan liian vähän, mutta kun ei kertakaikkiaan saa enempää menemään. Vettä pitäisi juoda 1-1,5 litraa. En kuitenkaan voi juoda ollenkaan vettä! Paras juoma on vielä nytkin Valion Gefilus-mehut.

Ensimmäiset 3 päivää oli aika tuskaisia, mutta sitten pääsin apteekkiin ja sain lääkärin määräämää Somac-lääkettä, joka on tavallista vahvempaa. Heti ensimmäisen pillerin syötyäni alkoi tilanne parantua. Miksi ihmeessä sitä ei jo sairaalassa annettu?

Nyt otan joka aamu aivan ensimmäiseksi tuon Somacin ja sitten muut lääkkeet esim. jugurtin tai mehun kanssa. Kahvin kanssa kävi mukavasti. Ilmeisesti sairaalassa kokemani päänsärky oli osittain kahvinpuutoksesta aiheutunutta, mutta nytpä olenkin täydellisesti vieroittautunut siitä. Kahvi haisee älyttömän pahalta, en voi edes maistaa. Ei haittaa, parempi vaan, ettei ole sitä(kään) addiktiota enää. Ehkä se joskus taas maistuu ja sitten sitä voi joskus herkutella. Mutta en aio enää säännöllisesti aloittaa. Vähän on kyllä totuttelemista aamuisin, että mitä sitä sitten syö, jos ei kahvia ja leipää....

Leipää en ole vielä syönyt. Olen pitänyt tiukasti kiinni sosemaisesta ruoasta. Laihdutusleikattujen facebook-ryhmässä kyllä joku kertoi jo maistaneensa kakkua ja suklaata heti kohta leikkauksen jälkeen. En edes pystyisi, mutta en halua alkaa leikkiä entisillä houkutuksilla.

Nyt, kun leikkauksesta on kulunut 2 viikkoa syömiseni on jugurttia, maitorahkaa, sosekeittoja, maksalaatikkoa, mehuja ja tänään kokeilin Weetabixia marjasoseen kanssa. Ihan hyvin luonnisti syöminen. Pikkuhiljaa alan siirtyä PEHMEÄÄN syömiseen. Näkkileipää - vaikka se hullulta kuulostaakin - aletaan ensimmäiseksi kokeilemaan. Totta on, että näkkileipä muusaantuu suussa ihan pehmeäksi sössöksi. Perunaa voisi kokeilla haarukalla muussaamalla, samoin lihapullia sössättynä tai jauhelihakastiketta...

Syötävä määrä on äärettömän pieni. Äsken yritin juoda 1,5 dl mehua, mutta ei mennyt kuin 1 dl. Mieheni keittää keittoa ja soseuttaa siitä minulle hiukan. Kerrallaan syön kauhallisen, eli noin 1 dl. Sanovat, että juotavaa ei pitäisi samalla syömisellä juoda. Kaadan rasvatonta maitoa vain muutaman suullisen lasiin ja sen juon esim. keiton kanssa. Tuntuu vaan paremmalta, kuin ilman mitään juomista.

Kovin hitaasti pitää myös opetella syömään ja juomaan. Jos vanhasta muistista yrität laittaa ison lusikallisen kerrallaan, tulee erittäin ikävä tunne. Sitten muistat hidastaa.

Muistutan tässä vielä, että minullehan tehtiin ehkä harvinaisempi leikkaus, Sleeve. Useimmille tehdään ohitusleikkaus ja luulen, että siinä syöminen on vielä tarkempaa, ettei tule niitä dumping-ilmiöitä summuita.

Kun jotain kuitenkin syö, pitäisi normaalisti jotain tulla poiskin. Leikkausta edeltävät syömiset ulostuivat jonkun aikaa leikkauksen jälkeen, mutta sitten ei mitään, ei niin mitään. Pissallakaan ei tarvitse käydä moneen tuntiin - eli juon liian vähän. En yleensäkään käy kakalla kuin kerran viikossa, nyt taitaa riittää kerran kuukaudessa... Välillä tuntuu, että mihinkä ne oikein varastoituu? No, onhan tuo iso leikkaus eikä ruoansulatus ole enää entisellään, joten odottelenpa rauhassa, eiköhän se tästä - toivottavasti.

Sairaslomaa olisin saanut kaksi viikkoa, eli nyt olisi kohta puoliin palattava töihin. Mutta minähän en ole töissä. Enkä missään tapauksessa olisi vielä siinä kunnossakaan.

PP