Olen ollut kaksi kuukautta sairaalassa. En laihduttamisen tai laihdutusleikkauksen takia, vaan ihan muusta syystä. Olen etupäässä maannut sängyn pohjassa, liikkuminen on ollut minimaalista. Sain voimakkaita antibiootteja suoraan suoneen ja usein.
Tässä tuleekin kullanarvoinen neuvo: Jos oma syömisesi on laihdutusleikkauksen jälkeen hankalaa, muista kertoa siitä jo etukäteen hoitavalle taholle - jos siis tiedät joutuvasi sairaalahoitoon.
Nykyisin sairaaloissa on vaikka minkänimistä dieettihoitajaa, mutta niiden jääkaappi tuntuu olevan vajaa siltä osin, mitä laihdutusleikattu voi syödä. Minä ja hoitajat minun kanssani meinasimme totaalisesti lannistua, kun mikään ei sopinut vatsalleni. Antibiootin pilaama suu vääristi kaikki maut, joko ei maistunut miltään tai maistui aivan kamalan pahalta. Jos ruoka vielä suusta pääsikin eteenpäin, se poltti matkalla mahaan. Ja siellä viimeistään alkoi kivulias ruoansulatus. Ja jos tästä olisikin selvinnyt itkutta, vähän ajan päästä alkaa närästys.
Aamupalalla tarjottiin kahvia/teetä - kumpaakaan en pysty enää juomaan, jugurttia - ei sovi, alkaa närästää, viiliä - närästää, tai tulee ylös, tuoremehu - närästää, leipä - en pysty syömään, puuro - en ole koskaan kyennyt syömään.
Sama juttu iltapalalla. Kun minun olisi pitänyt syödä parin, kolmen tunnin välein, ruokavälit pitenivät tästä paljonkin, enkä olisi tullut ollenkaan toimeen ilman kotoa tuottamiani eväitä. Mieheni kantoi homejuustoa, Lidlin rahkaa, joka sopii kuin sopiikin vatsalleni ja monenmonta ruoka-ainetta kokeiltavaksi.
Nyt, kun olen taas menossa isoon leikkaukseen, aion soittaa ravitsemusterapeutille (sama sairaala, jossa tehtiin lihavuusleikkaus) ja pyytää häneltä neuvoa. Ehkä hän voisi vaikuttaa myös siihen, että keittiöstä olisi mahdollista saada raejuustoa, maitorahkaa ym.
Noh, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sairaalassa ollessani paino putosi 10 kg. Kokonaispudotus on nyt tällä hetkellä -27kg. Olen oikein tyytyväinen. Tämä on siis tapahtunut joulun jälkeen eli viidessä kuukaudessa. Toki on myönnettävä, että vanhenin sairaalajakson aikana reippaasti. Nahka on alkanut roikkua ja rypistyä. Ei kai sille voi mitään?
Paksu Paksukainen, vaikkakin vähän kevyempi jo.
torstai 29. toukokuuta 2014
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Laihdutusleikkauksen jälkeinen lounas ja päivällinen
Joka päivä minulla ei ole ruoanlaittajaa kotona. Töistä tullessaan hän kyllä usein laittaa jotain. Mutta näin viikonloppuna meillä syödään yksi lämmin ateria sekä lauantaina että sunnuntaina.
Tänään aamupalana oli Weetabix-annos, kuten edellä kerroin.
Puolenpäivän aikaan joimme kahvia. Minä puolikuppia kahvia kevytmaidolla höystettynä. Sen kanssa söin viikonlopun ja mieheni kunniaksi vanhentuneen pullapitkon ohuen siivun.
Kahden aikaan söimme lounaan.
- 1 dl broilerinjauhelihasta tehtyä keittoa, jossa oli runsaasti juureksia joukossa: porkkanaa ja lanttua ainakin bongasin. Mahtoiko perunoita olla ollenkaan?
- 1 dl rasvatonta maitoa
Vähän ajan päästä hörpiskelin vielä puoli desia lisää maitoa.
Yhtään enempää ei olisi mahtunut ja ehkä tässäkin vähän liikaa, koska viimeiset lusikalliset jo vähän tökki.
Mitään ongelmaa ei ole katsoa, kun mies vieressä ottaa piripintaisen lautasellisen ja vielä santsaakin. Juo maitoa lasin ja vielä muutaman näkkileivän. Ei se haittaa, kun ei itsellä oikeastaan kovasti tee mieli enempää ja tietää, ettei yksinkertaisesti pysty syömään enempää.
Nyt tätä keittoa jäi kattilaan. Siitä riittää minulle moneksi päiväksi lounas ja päivällinen. Muuten aivan ohjeiden mukainen, mutta joukkoon pitäisi lisätä öljyä, sillä sitä ei päiväannoksissani ole tarpeeksi.
Miltä kuulostaa tällainen lounas?
PP
Tänään aamupalana oli Weetabix-annos, kuten edellä kerroin.
Puolenpäivän aikaan joimme kahvia. Minä puolikuppia kahvia kevytmaidolla höystettynä. Sen kanssa söin viikonlopun ja mieheni kunniaksi vanhentuneen pullapitkon ohuen siivun.
Kahden aikaan söimme lounaan.
- 1 dl broilerinjauhelihasta tehtyä keittoa, jossa oli runsaasti juureksia joukossa: porkkanaa ja lanttua ainakin bongasin. Mahtoiko perunoita olla ollenkaan?
- 1 dl rasvatonta maitoa
Vähän ajan päästä hörpiskelin vielä puoli desia lisää maitoa.
Yhtään enempää ei olisi mahtunut ja ehkä tässäkin vähän liikaa, koska viimeiset lusikalliset jo vähän tökki.
Mitään ongelmaa ei ole katsoa, kun mies vieressä ottaa piripintaisen lautasellisen ja vielä santsaakin. Juo maitoa lasin ja vielä muutaman näkkileivän. Ei se haittaa, kun ei itsellä oikeastaan kovasti tee mieli enempää ja tietää, ettei yksinkertaisesti pysty syömään enempää.
Nyt tätä keittoa jäi kattilaan. Siitä riittää minulle moneksi päiväksi lounas ja päivällinen. Muuten aivan ohjeiden mukainen, mutta joukkoon pitäisi lisätä öljyä, sillä sitä ei päiväannoksissani ole tarpeeksi.
Miltä kuulostaa tällainen lounas?
PP
Laihdutusleikatun ateriat: aamupala
Viiden päivän ruokailut kirjoitan ylös, sillä olen menossa ensi viikolla ravitsemusterapeutille. Hän sitten katsoo, mikä mättää, kun paino ei laske.
Piti ottaa valokuvakin, mutta ei sitä heti aamulla muista, silmät ristissä. Tässä kuitenkin sanallinen selitys aamupalasta.
Entisessä elämässä en voinut mitenkään kuvitella aamua ilman kahvia. Kahvi, leipä ja päällysteet, vakioaamupala. Nyt ei kahvi maistu, juon sitä kyllä päivällä puolipakolla.
Nyt vakioaamupalani on tällainen
- Weetabix-muroke
- rasvatonta maitoa 0,75 dl
- itse pakastettua mansikkasosetta 0,5 dl
Määrällisesti tämä on siinä ja siinä, että onko sitä liikaa. Nyt kun istun ja sulattelen tätä annosta, vatsassa tuntuu kuin tuota annosta sekoiteltaisiin edestakaisin. Ei kuitenkaan kovin kivuliasta. Luulen, että tästä pikkumasu tykkää, se on sosemaista ja miedon makuista.
PP
Piti ottaa valokuvakin, mutta ei sitä heti aamulla muista, silmät ristissä. Tässä kuitenkin sanallinen selitys aamupalasta.
Entisessä elämässä en voinut mitenkään kuvitella aamua ilman kahvia. Kahvi, leipä ja päällysteet, vakioaamupala. Nyt ei kahvi maistu, juon sitä kyllä päivällä puolipakolla.
Nyt vakioaamupalani on tällainen
- Weetabix-muroke
- rasvatonta maitoa 0,75 dl
- itse pakastettua mansikkasosetta 0,5 dl
Määrällisesti tämä on siinä ja siinä, että onko sitä liikaa. Nyt kun istun ja sulattelen tätä annosta, vatsassa tuntuu kuin tuota annosta sekoiteltaisiin edestakaisin. Ei kuitenkaan kovin kivuliasta. Luulen, että tästä pikkumasu tykkää, se on sosemaista ja miedon makuista.
PP
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Sosekeitto
Vaikka eilinen lounasruokailu ulkona ei ollutkaan kiva kokemus, tänään tein sen uudelleen. Olimme mieheni kanssa kahden liikkeellä ja taas nälkä yllätti kesken reissun.
Kahvilassa oli tarjolla kaksi lounasvaihtoehtoa: keitto ja salaatti. Mieheni otti salaatin, jonka sai itse koota mieluisista aineksista. Minä valitsin keiton, joka tänään oli kasvissosekeitto Koskenlaskijajuustolla höystettynä. Otin keittoa normaaliannoksen, mutta pystyin syömään siitä vain puolet, joten mieheni sai sekä keiton että salaatin. Keiton kanssa oli ainoastaan vajaa lasillinen vettä.
Täytyy myöntää, että sosekeitto on vaan vieläkin paras vaihtoehto syötäväksi. Ensimmäinen kuukausihan leikkauksen jälkeen syödään pelkkää sosetta, mutta näköjään kannattaa vieläkin.... Nyt pitäisi opetella lopettamaan ruokailu vähän ennen kuin se pikkumasu on täynnä. Vaaranahan on se, että tulee venyttäneeksi sitä, eikä se ole tarkoitus. Jos syö ihan täyteen, olo on vielä tukalampi, miten normaalivatsaisella ihmisellä ylensyödessä.
Toisaalta ruoka laskee kyllä aika nopeasti, tai siis tuollainen kasviskeitto ainakin. Kun pääsimme kotiin, voin jo vaivatta juoda puolikkaan (!) kahvikupillisen ja sen kanssa oli leivos. En nykyään välitä makeasta kahvileivästä, vaikka olen ollut niin perso niille. Nyt söin, kun mieheni oli kummallekin sellaisen hankkinut. Leivos ei ollut iso, mutta siitäkin jäi osa seuraavalle kahville.
PP
Kahvilassa oli tarjolla kaksi lounasvaihtoehtoa: keitto ja salaatti. Mieheni otti salaatin, jonka sai itse koota mieluisista aineksista. Minä valitsin keiton, joka tänään oli kasvissosekeitto Koskenlaskijajuustolla höystettynä. Otin keittoa normaaliannoksen, mutta pystyin syömään siitä vain puolet, joten mieheni sai sekä keiton että salaatin. Keiton kanssa oli ainoastaan vajaa lasillinen vettä.
Täytyy myöntää, että sosekeitto on vaan vieläkin paras vaihtoehto syötäväksi. Ensimmäinen kuukausihan leikkauksen jälkeen syödään pelkkää sosetta, mutta näköjään kannattaa vieläkin.... Nyt pitäisi opetella lopettamaan ruokailu vähän ennen kuin se pikkumasu on täynnä. Vaaranahan on se, että tulee venyttäneeksi sitä, eikä se ole tarkoitus. Jos syö ihan täyteen, olo on vielä tukalampi, miten normaalivatsaisella ihmisellä ylensyödessä.
Toisaalta ruoka laskee kyllä aika nopeasti, tai siis tuollainen kasviskeitto ainakin. Kun pääsimme kotiin, voin jo vaivatta juoda puolikkaan (!) kahvikupillisen ja sen kanssa oli leivos. En nykyään välitä makeasta kahvileivästä, vaikka olen ollut niin perso niille. Nyt söin, kun mieheni oli kummallekin sellaisen hankkinut. Leivos ei ollut iso, mutta siitäkin jäi osa seuraavalle kahville.
PP
torstai 6. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen ruokailu "ulkona"
Lähdin kaupungille. Nykyään täytyy miettiä lähtiessään, että kuinka kauan viipyy. Kahden tunnin päästä kun tulee nälkä ja pitää saada jotain syödäkseen. Tarkoitukseni oli käydä myös ruokakaupassa.
Nälkä yllättikin kesken reissun ja ajattelin käydä keittolounaalla. Kysyin, saako aikuinen lasten annoksen. Minulle vastattiin, että pienen annoksen kyllä saa. Valitsin sellaisen, maksakastiketta ja perunamuussia.
Salaattipöydästä otin vain kaksi ruokalusikallista valmissalaattia ja muutaman tomaattilohkon. Leipää en ollenkaan. Pitkästä aikaa kokeilin kotikaljaa, kaadoin vajaan lasillisen.
Vain noin puolet pystyin syömään siitä pienestä annoksesta. Salaatistakin vain sen toisen ruokalusikallisen. Tuli paha olo. Piti lähteä kiireenvilkkaa kotiin ja sohvalle maaten. Ruokakauppa jäi, vaikka olin suunnitellut etsiväni jotain herkullista.
Mikään ei nykyään maistu erityisen hyvältä. Ensin esim. homejuusto tuntui herkulliselta, mutta ei enää. Noh, ei se nyt kyllä ole sääntöjen mukaistakaan.
Lauantaina minut kutsuttiin isompaan porukkaan ravintolaan syömään. Kieltäydyin, koska tiedän, etten pysty juuri mitään syömään ja tulee vaan harmittava olo. Sitä paitsi se saattaa hämmentää toisia ruokailijoita.
PP
Nälkä yllättikin kesken reissun ja ajattelin käydä keittolounaalla. Kysyin, saako aikuinen lasten annoksen. Minulle vastattiin, että pienen annoksen kyllä saa. Valitsin sellaisen, maksakastiketta ja perunamuussia.
Salaattipöydästä otin vain kaksi ruokalusikallista valmissalaattia ja muutaman tomaattilohkon. Leipää en ollenkaan. Pitkästä aikaa kokeilin kotikaljaa, kaadoin vajaan lasillisen.
Vain noin puolet pystyin syömään siitä pienestä annoksesta. Salaatistakin vain sen toisen ruokalusikallisen. Tuli paha olo. Piti lähteä kiireenvilkkaa kotiin ja sohvalle maaten. Ruokakauppa jäi, vaikka olin suunnitellut etsiväni jotain herkullista.
Mikään ei nykyään maistu erityisen hyvältä. Ensin esim. homejuusto tuntui herkulliselta, mutta ei enää. Noh, ei se nyt kyllä ole sääntöjen mukaistakaan.
Lauantaina minut kutsuttiin isompaan porukkaan ravintolaan syömään. Kieltäydyin, koska tiedän, etten pysty juuri mitään syömään ja tulee vaan harmittava olo. Sitä paitsi se saattaa hämmentää toisia ruokailijoita.
PP
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Kunnollinen ateria
Juuri tässä sulattelen ateriaa, joka oli mielestäni oikeaoppinen ja hyvän makuinen. Se vaan on kummallista, että tunnen sen sulatustyön, mikä mahassa tapahtuu. Hiukan niinkuin närästää, polttelee ja on huono olo. Tämä oli kuitenkin kaikkein onnistunein ateria tähän mennessä
Otin puolikkaan keitetyn perunan. Salaatista poimin salaattijuuston paloja, tomaatin lohkoja ja muutaman salaatin lehden. Keitetyistä vihanneksista otin muutaman isohkon lantun ja porkkanan lohkon ja hiukan herneitä. Lihakastiketta laitoin kauhallisen. Annos jäi alle 2 dl:n, en kylläkään sitä punninnut. Niin ja rasvatonta maitoakin join muutaman kulauksen, vaikka sanotaankin, että ruoan yhteydessä ei pitäisi juoda. Mutta kun en muuten saa maitoa menemään alas. Miten se paljaaltaan maistuukin niin pahalta, mutta ruoan kanssa hyvältä?
Ennen syömistä muistutin itselleni, että pitää syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Muistinkin toteuttaa tätä koko aterian ajan. Siksi varmaan se menikin hyvin. Usein käy niin, että heti muutaman palan jälkeen alkaa tökkiä...
Ja kahden tunnin päästä syödään taas.
PP
Otin puolikkaan keitetyn perunan. Salaatista poimin salaattijuuston paloja, tomaatin lohkoja ja muutaman salaatin lehden. Keitetyistä vihanneksista otin muutaman isohkon lantun ja porkkanan lohkon ja hiukan herneitä. Lihakastiketta laitoin kauhallisen. Annos jäi alle 2 dl:n, en kylläkään sitä punninnut. Niin ja rasvatonta maitoakin join muutaman kulauksen, vaikka sanotaankin, että ruoan yhteydessä ei pitäisi juoda. Mutta kun en muuten saa maitoa menemään alas. Miten se paljaaltaan maistuukin niin pahalta, mutta ruoan kanssa hyvältä?
Ennen syömistä muistutin itselleni, että pitää syödä hitaasti ja pureskella hyvin. Muistinkin toteuttaa tätä koko aterian ajan. Siksi varmaan se menikin hyvin. Usein käy niin, että heti muutaman palan jälkeen alkaa tökkiä...
Ja kahden tunnin päästä syödään taas.
PP
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Pitkänsitkeetä
On tämä hidasta, tämä painonpudotus! En millään voi käsittää, ettei kuukauden aikana paino ole juuri ollenkaan pudonnut. Jos olisi kysymys tavanomaisesta dieetistä, olisin jo ajat sitten syönyt "mahan täyteen" ja luovuttanut. Tulokset ovat itselleni paras kannustin. Heti kun näkee, että paino vähänkin laskee, se antaa uutta puhtia. Mutta jos mitään ei tapahdu, vaikka kovasti tarkkailee ja vähentää syömistään, silloin tulee helposti antaneeksi periksi.
Syöminen on edelleen hankalaa. Leikkauksesta on nyt 6,5 viikkoa. Niinkuin olen kertonut, sairaalassa ollessa - niiden neljän päivän aikana - paino putosi tasan 10 kg. Sen jälkeen se on pudonnut korkeintaan 1,5 kg. Olen jo ottanut yhteyttä ravitsemusterapeuttiin ja keskustellut myös lääkärin kanssa puhelimessa ja molemmat ovat rauhoitelleet, ettei vielä ole mitään syytä huoleen. Niin vähän aikaa kuulemma vasta leikkauksesta.
Mielestäni syön lähes ohjeiden mukaan. Kompastuskivet ovat edelleen juominen ja rasva. Vettä en saata juoda, eikä oikein muutakaan alasmenevää löydy. Eniten juon Valion Gefilus herajuomaa ja nyt löysin uuden mehumaidon, mutta se on vähän siinä ja siinä, että meneekö aina alas. Nestettä tulee juotua aivan liian vähän, tuskin juon litraakaan päivässä, jos kaikki nesteet lasketaan.
Lääkäri määräsi muiden laboratoriokokeiden ohella virtsan vuorokausikeräyksen ja todella vähän sitä tuli kannun pohjalle. Juomattomuus voi olla yksi syy siihen, ettei paino laske. Pitäisi vaan tehdä niin, että kuljettaa pulloa joka paikkaan mukanaan ja hörppii vähän väliä.
Toinen kompastuskivi on rasvan määrä. Luulen, että päinvastoin kuin ennen leikkausta, ruokavalioni on nyt aikalailla rasvaton. Pitäisi ottaa 1,5 rkl öljyä joka päivä. Mutta se jo kuulostaakin niin yököttävältä. Eilen aloitin ottaa kalanmaksaöljyä, mutta eihän se korvaa missään tapauksessa normaalia öljyn määrää. Kalan syöminen jää myös tavoitteesta, joka on 2-3 kertaa viikossa. Emme syö joka viikko ollenkaan kalaa.
Makuaisti on muuttunut. Oikein mikään ei enää maistu hyvältä. Minun jokapäiväinen herkkuni, keksit ja pullat, on jääneet kokonaan pois. Ei ole minkäänlaista himoa. Kahvi, jota ilman en ole yhtään aamua ennen saanut käyntiin, on myös jäänyt lähestulkoon kokonaan pois. Ei ole tarvetta, aamuisin en juo ollenkaan, mutta joskus keitän "tunnelman" vuoksi. Hyvältä se ei silti maistu. Erehdyin yhdessä kaupassa odotellessani ottamaan Fazerin sinisen konvehdin, voi mahdoton, minkälainen närästys siitä tuli välittömästi! Voin sanoa, että onneksi - eipä tule mieleen alkaa suklaata syödä. Se kun on ollut tähän asti herkkua ja kokonainen levykin on hävinnyt yhdeltä istumalta. Nyt pidän mielessä vain sen kamalan närästyksen ja kierrän suklaat kaukaa!
Luulen, että proteiinit, jota kaikki asiantuntijat nyt tähdentävät, tulevat minun kohdallani käytettyä. Syön jugurttia, niin että korvistakin jo tursuaa. Ei maistu hyvältä. Syön raejuustoa ja maitoakin. Myös rahkaa. Sen sijaan lihaa ei tule syötyä. Se tekee niin täysinäisen olon.
Lähes mitä tahansa syön, niin vatsa ilmoittaa, missä kohtaa ruoka on menossa ja lopuksi alkaa polttaa. Missään tapauksessa en saisi ruoan päälle mennä pitkäkseni, sillä ruoka alkaa seilata edestakaisin suusta mahalaukkuun. Erittäin, erittäin epämieluisaa.
Tärkeää on muistaa syödä tarpeeksi vähän, tarpeeksi usein, tarpeeksi hitaasti ja pureskella tarpeeksi huolellisesti. Liian isoja paloja jos haukkaa, tule tunne, että tukehtuu.
Kaiken tämän hankaluuden jälkeen luulisi, että tuloksia näkyisi. Niitä odotellessa....
PP
Syöminen on edelleen hankalaa. Leikkauksesta on nyt 6,5 viikkoa. Niinkuin olen kertonut, sairaalassa ollessa - niiden neljän päivän aikana - paino putosi tasan 10 kg. Sen jälkeen se on pudonnut korkeintaan 1,5 kg. Olen jo ottanut yhteyttä ravitsemusterapeuttiin ja keskustellut myös lääkärin kanssa puhelimessa ja molemmat ovat rauhoitelleet, ettei vielä ole mitään syytä huoleen. Niin vähän aikaa kuulemma vasta leikkauksesta.
Mielestäni syön lähes ohjeiden mukaan. Kompastuskivet ovat edelleen juominen ja rasva. Vettä en saata juoda, eikä oikein muutakaan alasmenevää löydy. Eniten juon Valion Gefilus herajuomaa ja nyt löysin uuden mehumaidon, mutta se on vähän siinä ja siinä, että meneekö aina alas. Nestettä tulee juotua aivan liian vähän, tuskin juon litraakaan päivässä, jos kaikki nesteet lasketaan.
Lääkäri määräsi muiden laboratoriokokeiden ohella virtsan vuorokausikeräyksen ja todella vähän sitä tuli kannun pohjalle. Juomattomuus voi olla yksi syy siihen, ettei paino laske. Pitäisi vaan tehdä niin, että kuljettaa pulloa joka paikkaan mukanaan ja hörppii vähän väliä.
Toinen kompastuskivi on rasvan määrä. Luulen, että päinvastoin kuin ennen leikkausta, ruokavalioni on nyt aikalailla rasvaton. Pitäisi ottaa 1,5 rkl öljyä joka päivä. Mutta se jo kuulostaakin niin yököttävältä. Eilen aloitin ottaa kalanmaksaöljyä, mutta eihän se korvaa missään tapauksessa normaalia öljyn määrää. Kalan syöminen jää myös tavoitteesta, joka on 2-3 kertaa viikossa. Emme syö joka viikko ollenkaan kalaa.
Makuaisti on muuttunut. Oikein mikään ei enää maistu hyvältä. Minun jokapäiväinen herkkuni, keksit ja pullat, on jääneet kokonaan pois. Ei ole minkäänlaista himoa. Kahvi, jota ilman en ole yhtään aamua ennen saanut käyntiin, on myös jäänyt lähestulkoon kokonaan pois. Ei ole tarvetta, aamuisin en juo ollenkaan, mutta joskus keitän "tunnelman" vuoksi. Hyvältä se ei silti maistu. Erehdyin yhdessä kaupassa odotellessani ottamaan Fazerin sinisen konvehdin, voi mahdoton, minkälainen närästys siitä tuli välittömästi! Voin sanoa, että onneksi - eipä tule mieleen alkaa suklaata syödä. Se kun on ollut tähän asti herkkua ja kokonainen levykin on hävinnyt yhdeltä istumalta. Nyt pidän mielessä vain sen kamalan närästyksen ja kierrän suklaat kaukaa!
Luulen, että proteiinit, jota kaikki asiantuntijat nyt tähdentävät, tulevat minun kohdallani käytettyä. Syön jugurttia, niin että korvistakin jo tursuaa. Ei maistu hyvältä. Syön raejuustoa ja maitoakin. Myös rahkaa. Sen sijaan lihaa ei tule syötyä. Se tekee niin täysinäisen olon.
Lähes mitä tahansa syön, niin vatsa ilmoittaa, missä kohtaa ruoka on menossa ja lopuksi alkaa polttaa. Missään tapauksessa en saisi ruoan päälle mennä pitkäkseni, sillä ruoka alkaa seilata edestakaisin suusta mahalaukkuun. Erittäin, erittäin epämieluisaa.
Tärkeää on muistaa syödä tarpeeksi vähän, tarpeeksi usein, tarpeeksi hitaasti ja pureskella tarpeeksi huolellisesti. Liian isoja paloja jos haukkaa, tule tunne, että tukehtuu.
Kaiken tämän hankaluuden jälkeen luulisi, että tuloksia näkyisi. Niitä odotellessa....
PP
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)