Olen ollut kaksi kuukautta sairaalassa. En laihduttamisen tai laihdutusleikkauksen takia, vaan ihan muusta syystä. Olen etupäässä maannut sängyn pohjassa, liikkuminen on ollut minimaalista. Sain voimakkaita antibiootteja suoraan suoneen ja usein.
Tässä tuleekin kullanarvoinen neuvo: Jos oma syömisesi on laihdutusleikkauksen jälkeen hankalaa, muista kertoa siitä jo etukäteen hoitavalle taholle - jos siis tiedät joutuvasi sairaalahoitoon.
Nykyisin sairaaloissa on vaikka minkänimistä dieettihoitajaa, mutta niiden jääkaappi tuntuu olevan vajaa siltä osin, mitä laihdutusleikattu voi syödä. Minä ja hoitajat minun kanssani meinasimme totaalisesti lannistua, kun mikään ei sopinut vatsalleni. Antibiootin pilaama suu vääristi kaikki maut, joko ei maistunut miltään tai maistui aivan kamalan pahalta. Jos ruoka vielä suusta pääsikin eteenpäin, se poltti matkalla mahaan. Ja siellä viimeistään alkoi kivulias ruoansulatus. Ja jos tästä olisikin selvinnyt itkutta, vähän ajan päästä alkaa närästys.
Aamupalalla tarjottiin kahvia/teetä - kumpaakaan en pysty enää juomaan, jugurttia - ei sovi, alkaa närästää, viiliä - närästää, tai tulee ylös, tuoremehu - närästää, leipä - en pysty syömään, puuro - en ole koskaan kyennyt syömään.
Sama juttu iltapalalla. Kun minun olisi pitänyt syödä parin, kolmen tunnin välein, ruokavälit pitenivät tästä paljonkin, enkä olisi tullut ollenkaan toimeen ilman kotoa tuottamiani eväitä. Mieheni kantoi homejuustoa, Lidlin rahkaa, joka sopii kuin sopiikin vatsalleni ja monenmonta ruoka-ainetta kokeiltavaksi.
Nyt, kun olen taas menossa isoon leikkaukseen, aion soittaa ravitsemusterapeutille (sama sairaala, jossa tehtiin lihavuusleikkaus) ja pyytää häneltä neuvoa. Ehkä hän voisi vaikuttaa myös siihen, että keittiöstä olisi mahdollista saada raejuustoa, maitorahkaa ym.
Noh, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sairaalassa ollessani paino putosi 10 kg. Kokonaispudotus on nyt tällä hetkellä -27kg. Olen oikein tyytyväinen. Tämä on siis tapahtunut joulun jälkeen eli viidessä kuukaudessa. Toki on myönnettävä, että vanhenin sairaalajakson aikana reippaasti. Nahka on alkanut roikkua ja rypistyä. Ei kai sille voi mitään?
Paksu Paksukainen, vaikkakin vähän kevyempi jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti