Neljä yötä enää

Vähän yli vuosi on muistaakseni kulunut siitä, kun sain lähetteen laihdutusleikkaukseen. Ei taida muuten noudattaa hoitotakuuta? Ehkä tämä vuosi on minun kohdallani tarvittukin. Nyt olen ainakin entistä vakuuttuneempi siitä, että muita vaihtoehtoja ei ole. Tämä on viimeinen oljenkorteni.

Nyt olen ollut melkein neljä viikkoa leikkausta edeltävällä enellä. Tänä aikana olen miettinyt omaa suhtautumistani annettuihin ohjeisiin ja tulemassa seuraavanlaiseen loppupäätelmään; minun on todella vaikea alistua jonkun toisen antamiin syömisohjeisiin. Aina pitäisi saada itse säätää - ainakin vähän.

Ei mikään olisi ollut helpompaa kuin tehdä juuri niinkuin ohjeissa määrätään. Vain 5 pussikeittoa, paljon kasviksia ja kaksi lisäannosta valkuaista. Mutta kun ei. Joulu tietysti sotki, kun olin jo päättänyt etukäteen, että silloin sallin itselleni vapaapäivän ja söin jouluaattona jouluaterian. Sitten se tietysti vähän lipsui seuraavaan päivään ja tapaninpäivään ja ....

En sitten ole yhtään päivää noudattanut kunnolla ohjetta. En kertaakaan syönyt kaikkia viittä pussia. En kaikkina päivinä edes yhtä. Ei ne pahoja ole - ainakaan kaikki. Vain yksi on ollut niin pahaa, etten toista suostu syömään.

Kun paino ei heti lähtenyt laskemaan, päätin, että vähennän vielä enemmän. Eikä se laskenut siltikään. Saatan olla koko aamupäivän vain syötyäni 2 ruokalusikallista raejuustoa aamukahvin kanssa. Illalla sitten syön ne valkuaisainelisukkeet.Tai jotain.

Jotenkin minulle on sellainen käsitys, että olen ollut lähes paastolla, useimpina päivinä luulen päivän kaloriannoksen jääneen muutaman sataan, eli alle tuon pussikeittodieetin. Eikä paino putoa! Ei kai, kun ei ole energiaa, joka rasvaa polttaisi, sanoi yksi henkilö minulle tänään. Saattoi olla oikeassa.

Nyt on kuitenkin muutama kilo mennyt pois, joten en enää yhtä paljon pelkää leikkauspäivää. Olen nimittäin tähän asti stressannut sillä, että jos silloin sanotaankin, ettei leikata, kun en ole saanut painoa pois. No, ei se riittävää ole nytkään ollut, mutta kaikkeni olen yrittänyt. Paitsi sitä, että olisin ollut täysin kuuliainen.

Tämän kokemuksen myötä herää epäilys, että entä jos se leikkauskaan ei auta?

On tässä hyviäkin kokemuksia ollut. Jatkuva ruoan ajatteleminen on loppunut. Enää ei tule koko ajan mieleen, että "mitäs sitä sitten söisi?" Nyt voin olla ihan rauhassa, ei ole juurikaan nälkä, ei huono olokaan eikä erityisen heikkokaan. En kylläkään juurikaan rehki, enemmän hiljaista paikoillaan oloa. Saattaahan se olla, että kokonaisenergiankulutukseni on päivässä tosi pieni, joten noinkin pieni kalorimäärä pystyy "elättämään".

Toinen hyvä puoli on se, että ei ole hiki. Ja kolmas se, että hampaat tulee harjattua perusteellisesti. Ei nyt kylläkään ihan viittä kertaa päivässä, niinkuin ohje kuului, mutta paljon. Ja vedenjuontia olen lisännyt merkittävästi, en ehkä kuitenkaan tarpeeksi. Vesi ei enää ole yhtä vastenmielistä. Voisihan senkin tehdä ohjeen mukaan, eli täyttää aamulla kannu ja juoda se päivän aikana tyhjäksi. Mutta mitäs meikäläinen tekisi ohjeen mukaan?

Muutama päivä vielä ja sitten se koittaa, tiistaina.

edelleen Paksu Paksukainen
Ai niin, se pitää vielä mainita hyvänä asiana, että vyötärönympärys on kyllä paljon pienentynyt. Mitannut en ole, mutta vaatteissa huomaa selvästi.