Kävin tänään sitten vihdoinkin ravitsemusterapeutilla. Nyt piti siis kontrolloida se, olenko päässyt lääkärin määräämään tavoitteeseen ja jos olen, niin sitten etenisin laihdutusleikkauksessa askeleen eteenpäin.
Pelkäsin aikalailla tätä käyntiä. No, tietysti sen tähden, etten ollut saavuttanut tavoitetta. On se kumma! Saadessani tietää montako kiloa pitäisi laihduttaa ajattelin mielessäni - ja taisin kyllä lääkärillekin tokaista, että minähän pudotan kaksi kertaa sen määrän....voi voi. Kun en saanut edes niitä muutamaa kiloa. Neljä sain.
Olin valmistautunut pitämään puolustuspuheenvuoron, mutta ei sitä tarvittu. Olin laatinut paperille "kootut selitykset" ja ne meni näin.
- olen alkanut käydä psykologilla pohtiakseni lihavuuteni syitä ja sitä, miksi en pysty laihduttamaan
- olen lopettanut makean kahvileivän syömisen kokonaan (paitsi sunnuntaisin annan itselleni luvan)
Olen aina luullut, että jos vain jättäisin pullat ja piparit pois se riittäisi laihduttamaan minut.
- olen saanut iltasyömisen hallintaan. Otan esille vain sen määrän ruokaa, mikä on sallittua päivän lehteä lukiessni. En siis syö mitä tahansa miten paljon tahansa.
- olen pyrkinyt muuttamaan ruokailuaikoja tasaisemmin päivän mittaan. Eli otan työpaikalle eväät mukaan. Tämä prosessi on kuitenkin kesken, aivan en ole tavoitteeseen päässyt.
- olen opetellut tekemään viisaita valintoja, esim. leivän ja jugurtin suhteen.
- saalaatin määrä on kasvanut huimasti.
Ravitsemusterapeutti oli kovin tyytyväisen oloinen näihin selityksiini.
Tutkiessaan ruokapäväkirjaani hän myönsi, että ruoka-ajat ovat kohentuneet. Joka päivälle on viisi kellon aikaa ja suunnilleen tasaisesti pitkin päivää. Kuitenkin syöty ruokamäärä painottuu iltaan, mikä täytyy korjata. Hiilihydraatteja syön liikaa, niitä pitää vähentää ja proteiineja lisätä.
Pyysin häneltä vielä mielen vahvistusta tuolle aamupäivän syömisen tärkeydelle. Hän kertoi, että pääosin ylipainon syynä on
-iltasyöminen
-leipäpainotteinen ruokavalio
Eli juuri niinkuin minä. Kun kysyin, että eikö tällä systeemillä sitten ole mahdollista laihtua, hän totesi, ettei ole kuullut kenenkään laihtuvan näin syöden. Kai minun on sitten jälleen kerran todettava se viisaaksi ja annettava periksi.
Keskustelimme vielä tavoitteista ja kysyessäni, mitä minulle nyt tapahtuu hän antoi uuden käyntiajan toukokuulle. Silloin pitää olla aikaisemmin mainittu paino saavutettu SELKEÄSTI. Olin kovin huojentunut, kun olin koko ajan pelännyt, että minut diskataan kokonaan, kun en ole tavoitteeseen päässyt.
Nyt pitää vaan jatkaa sinnikkäästi. Ehkä kannattaa ainakin aika ajoin käyttää kiloklubin taulukkoa ja tarkistaa, että ruokavalio pysyy ruodussa. Pelkkä ruokapäiväkirjan pitäminen paperilla auttaa myös.
luin blogiasi ja voi miten tutulta kuulostikaan "aloitan sitten huomenna", niin monta kertaa olen sen itselle sanonut... itse olen laihduttanut ja lihonut useita kertoja elämäni aikana vaikka olenkin vielä melko nuori (alle 25v). vajaa vuosi sitten keväällä aloin pohtia lihavuusleikkausta ja aloin asiaa kysellä työterveyshuollon kautta, olisiko minulla mahdollista päästä leikkaukseen jne. tunteen vaihtelivat laidasta laitaan ja olin hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä johtuen eri lääkäreiden sanomisista; osa oli sitä mieltä että hienoa että olet päättänyt jotain asialle tehdä ja varmasti pääset leikkaukseen, seuraava lääkäri sanookin jo että unohda koko juttu, olet niin nuori ja on muitakin keinoja laihduttaa. onneksi ratkaisevimmat päätökset leikkaukseen pääsyn suhteen teki ne mukavat ja kannustavat lääkärit. olin ensin ene-ryhmässä (erittäin niukka energinen dieetti) syksyllä 2012, 10 viikon nutrailulla lähti melkein 20kg. joulukuun lopussa työterveys lääkäri teki lähetteen Hyvinkään sairaalaan endokrinologille joka tammikuussa teki lähetteen peijakseen. ensimmäisen käynti peijaksessa oli helmikuun puolessa välissä ja leikkauspäiväksi annettii 18.3. ja tavotteeksi tiputtaa vielä 6kiloa. tavoitteessa onnistuin ja viime viikon maanantaina minut sitten leikattiin. olin sairaalassa vain yhden yön ja seuraavana päivänä pääsin jo kotiin. muutaman ensimmäisenä päivänä oli kipuja jonkin verran mutta riittävä kipulääkitys ja liikkeelle lähtö auttoi niihin. nyt kun leikkauksesta on kulunut viikko on vointi ollut suorastaan loistava, ei uskoisi että on leikkauksessa edes ollut. paitsi uuden ruokavalion opettelu on ollu yllättävän haastavaa, nälkää ei ole ollut kertaakaan leikkauksen jälkeen, kellosta on katsottava että tulee tarpeeksii syötyä eikä siltikään meinaa onnistua. erityisesti riittävä nesteiden saanti on ollu vaikeaa. painoa on nyt ensimmäisen viikon aikana lähtenyt jo 5kg.
VastaaPoistatässä minun tarinani, haluan tällä tsempata sinua laihdutuksessa ja rohkaista leikkausta ajatellen! :) -henna
Paljon kiitoksia tarinasi jakamisesta. Melkeinpä sanoisin, että kateeksi käy, mutta onhan se minullakin edessä. Toivottavasti. Tuleeko sinulle sellaista "kurkkua myöten täynnä" oloa, että olisi tehnyt mieli oksentaa syömänsä pois? Olen kuullut, että niin voi alussa käydä, siis leikkauksen jälkeen. Oliko tuo 10 viikon nutrailu ihan pelkkää sitä, siis puhtaasti pusseja ym. - ei tavallista ruokaa ollenkaan?
PoistaKoita olla huolellinen ruokavaliosi kanssa, olen myös kuullut, että mahalaukun saa venytettyä takaisin, jos alkaa syödä liikaa. Olisi harmi, jos iso ja kallis leikkaus ja vaiva menisi hukkaan. Toivottavasti minullekin sitten joku muistuttaa näistä!
Ei ole kyllä kertaakaan tullut oksettavaa oloa syömisen jälkeen, olen syönyt todella vähän kerrallaan, ½-1dl. Joo se 10viikkoa oli pelkästään nutrailua, ei mitään oikeaa ruokaa. Voit vaan kuvitella miten hyviltä jouluruuat maistu sen jälkeen kun joulukuun puolessa välissä lopetin ;D
VastaaPoistaTsemppiä ihan älyttömän paljon edelleen kaikkeen tulevaan! -H
Voi kun itsekin muistaisin olla noin huolellinen...
PoistaMä matkaan myös edelleen kohti leikkausjonon häntää. (oon kommentoinut sulle jossain tuol aikaisemmin) Nutreilla olin kuutisen viikkoa -14kg ja nyt sitten jatkan kiloklubin ruokapäikyllä, noin kilo viikossa tippuu.Kokonaistiputus 2,5kk:dessa 18,5kg, oon ihan tyytyväinen. Sitkeyttä tämä vaatii, jaksa uskoa itseesi äläkä anna mieliteoille periksi! Mulla on kadonnut leivänhimo ja makeanhimokin, ja sit löytyy uusia herkkuja tilalle, sellaisia luvallisia. Tsemppiä, kyllä sä siihen pystyt kun kerran mäkin!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, hienoa lukea noin hyvistä saavutuksista!
Poista