Kauhistuttaa

Aika kuluu, eikä mitään tapahdu. No ei kai tapahdu, kun en laita tapahtumaan! Olen nössö, saamaton, selkärangaton, tahdoton limanuljaska....juuri sellainen, kuin lihavista voi vain kuvitella.

En ikinä olisi uskonut käydessäni viimeksi lääkärissä ja saadessani määräyksen muutaman kilon laihduttamisesta, että tässä näin käy. En ikinä olisi uskonut, etten saa mitään aikaiseksi, että annan periksi. Nyt tätä täytyy oikein tosissaan miettiä ja pohtia syitä.

Helpoin löydettävissä oleva syy on joulu. Jouluna ei kai kukaan pysty laihduttamaan. Silloin kuuluukin syödä ja nimenomaan ylensyödä.

Toinen syy on hetken nautinto. Tämän syyn olenkin jo löytänyt aiemmin. Jos ehdin pohtia (ennenkuin laitan ylimääräistä ruokaa suuhuni) totean kyllä, että syöminen on liiallista, mutta että syön silti, kun se tuntuu niin hyvältä. Sen hetken nautinnon arvostan suuremmaksi kuin laihtumisen pitkällä aikavälillä.

Kolmas syy on väärä aikakäsitys. Viime hetkeen jättäminen. Kuvittelen, että kyllä minä sitten vielä ehdin. Sitten joskus, huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna. Nytkin aika on kyllä kortilla, sitä ei paljon ole, mutta silti siirrän ja siirrän. Kunnes tavoitteen saavuttaminen on jo mahdotonta. Ei kiloista pääse yhtäkkiä!

No, mitäs nyt?

Nyt pitäisi löytää äkkilähtö.

Aika vaikeaa yhtäkkinen laiduttaminen on tässä joulunjälkeisessä elämässä. Suklaakonvehteja tupsahtelee esiin sieltä ja täältä. Joululeivonnaiset on vielä syömättä, mikä on minun kohdallani kaikkein vaikein kompastuskivi. Kolmanneksi muu perhe on kanssani lomalla, joten kahvia keitetään, napostellaan....Melkein ainoaksi vaihtoehdoksi jää kokonaan paastolle jättäytyminen.

En ole uskaltanut edes vaa'alla käydä. En halua katsoa totuutta silmiin. Ehkäpä lähden nyt suihkuun ja samalla käyn katsomassa, kuinka suureksi tavoitepudotus on noussut.

Paksukainen

Ei mitään uutta "länsirintamalta"

Ei ole tullut kirjoiteltua. Arvaatte varmaan syyn - ei ole mitään tapahtunut. Laihduttaminen ei ole edistynyt.

Vaikka ihan tasan tarkkaan tiedän, että jokainen puhe "vaikka kuinka vähän söisin, en laihdu" on pötypuhetta, niin välillä sitä tulee itsekin niin ajatelleeksi.

Olen ollut syömättä makeaa, kahvileivän olen jättänyt ainakin melkein kokonaan pois. Ylensyömistä ei ole tapahtunut ollenkaan ja muutenkin ruokailuni on ollut aika maltillista. Ei hirveästi välipaloja ja iltasyöminenkin on määrällisesti vähentynyt ja järkiperäistynyt.

Tottakai tiedän, että kun en kerran laihdu, niin SYÖN LIIKAA. Ei siinä auta mitkään selittelyt. Täytyy varmaan alkaa taas pitää ruokapäiväkirjaa, niin näkee, missä vika piilee.

Nyt tullaankin tosipaikan eteen. Muistattehan, että minulla on tavoite leikkausta ajatellen. Saadessani määräyksen ajattelin, ettei tuo ole ollenkaan hankalaa. Mutta nyt kun tulosta ei ole vielä tullut, alkaa näyttää siltä, että sittenkin tavoite karkaa käsistä. Joulunahan kilojen TIPUTTAMINEN on mahdotonta, joten olisi pitänyt ennen sitä saada paljon aikaiseksi.

Vakaista aikeistani huolimatta en ole alkanut päivällä syödä kunnon aterioita. Otanpa sen taas tavoitteeksi. Kunnon mikrossa lämmitettävä einesruoka mukaan töihin ja paljon juotavaa.

Verikokeiden jälkeen lääkäri määräsi vielä uusia kokeita. Kalkkia on kuulemma liikaa (juu-u kalkkis mikä kalkkis!) Yhden vuorokauden ajan piti kerätä kaikki virtsa talteen. Eikä sitä muuten paljon tullut.... ymmärrän toki siitäkin, että juomista on lisättävä!

Huomenna on hyvä aloittaa...niinhän se aina menee.
Paksukainen