Tänään oli se pelätty päivä. Kävin Tyksissä ravitsemusterapeutin "tarkastuksessa". Mennessäni tiesin, etten ole tavoitetta saavuttanut. Kuulumiset kerrottuani oli aika käydä vaakalle ja tulos näytti sen, että vain 400g jäi tavoitteesta uupumaan! Tämä ei kuulemma ole kuitenkaan esteenä asian etenemiselle, jipppiiii!
Minulla oli paljon kysymyksiä ja koitan kirjoittaa kaiken tähän ylös, lähinnä muistoksi itselleni. Ruokapäiväkirjani osasin jo itsekin arvioida. Liikaa leipäpainotteisia "aterioita", vääränlainen ateriarytmitys. Kuitenkin sieltä löytyi yksi kelvollinen, jopa esimerkiksi kelpaava päivä. Siinä oli syömiset oikeaan aikaan: aamupala klo 8, töissä lounas (= kahvi) klo 12, välipala (=kahvi) klo 15, päivällinen klo 17.30 ja iltapala klo 22.30, se nyt oli kylläkin vähän liian myöhään.
Eli syömisien välit eivät saa jäädä liian pitkiksi.
Proteiinien määrää pitää lisätä. Sain A4 kuvakollaasin, missä oli proteiinin lähteet ja kuinka paljon mitäkin pitäisi päivittäin syödä. Siitä on kyllä helppo valita ja tarkistaa.
Leivän olenkin jo vaihtanut rukiiseen, mutta vielä pitäisi nuo kahvi-leipä ateriat muuttaa kunnon aterioiksi. Se on itselleni tosi vaikeaa. Vaatisi paljon ennakkovalmisteluja, ottaa eväät mukaan töihin ja tehdä valmiiksi salaattia ym. Mutta minä yritän.
D-vitamiinitaso ei ollut vieläkään noussut riitävästi, nyt alan syödä 200 mikrogrammaa päivittäin. Elokuussa on siitä kontrolli. Kysyinkin, että onko lihavuudella ja D-vitamiinin puutteella jotain yhteyttä, kun tuntuu, että kaikki lihavuusleikkaukseen menevät joutuvat kuurille. Kyllä kuulemma sellaista on havaittavissa, mutta että yleensäkin suomalaisilla on liian alhaiset pitoisuudet. Pitäisi olla vielä enemmän ulkona ja erityisesti auringossa ja tietysti ne omegat auttaisi asiaa. Leikkaukseen menijän niitä ei kuitenkaan pidä alkaa syödä, koska ne joutuu jättämään leikkauksen alla pois. Samoin jotain häikkää oli lisäkilpirauhasarvoissa. Nekin tsekataan elokuulla.
Lihavuusleikattujen facebook-ryhmissä on tullut esille ravintoaine-ENEIly. Kysyin tästä ja kyllä rt kertoi, että sellaista heilläkin on käytössä, mutta ei suositellut sitä minulle. Tässä vaiheessa tätä tavallista ruokavaliota ja sitten kuukausi ennen leikkausta kunnon täydellinen ENE-kuuri. Se käytiinkin nyt tarkkaan läpi. Pussikeittoja ja mitä sitten saa lisäksi syödä. Mausteita, yrttejä, kasviksia ja proteiineja tarkaan määrätty määrä.
Nyt on sitten tilanne se, että rt laittaa minut "putkessa" eteenpäin. Eli lääkärille lähtee tieto, että olen päässyt tarvoitteeseen ja sitten minulle tulee kutsu kirurgille ja mahalaukun tähystykseen. Siihen menee ehkä noin kuukausi. No, kesälomat saattaa kyllä sotkea aikatauluja.... Kysyin, että mitä hän arvioi leikkausaikataulusta, johon vastasi, että puoli vuotta saattaa mennä - hyvässä lykyssä pääsen tämän vuoden puolella.
Kyllä tuntuu helpottavalta.
Mutta. Heti kun ei ole mitään ULKOPUOLISTA KONTROLLIA, tämä tyttö antaa periksi. Tulomatkalla jo poikkesin Hesburgerissa, vaikka niin harvoin siellä koskaankaan käyn. Annoin itselleni luvan kana-ateriaan. Annos on liian iso, eikä se loppuviimein hyvältäkään maistunut! Illan olen muka myös antanut luvan vähän herkutella.
Vaikka rt sanoikin, että nyt ei ole mitään painotavoitetta, tarkoittaa se kuitenkin sitä, että jos kerrankin on paino NOUSSUT, se tietää sitä että lentää kuin leppäkeihäs ulos systeemistä. Että kyllä heti huomenna on palattava ruotuun. Sitten tässä on sellainenkin asia, minkä olin kuullut ja nyt varmistin: Lihavuusleikkauksen hyöty tulee 1/2 - 1 vuoden kuluessa näkyviin. Sitten tulee painonlaskemiseen tasanne ja se voi loppua kokonaankin. Tästä tullaan sellaiseen päätelmään, että
1) jos en saa ennen leikkausta pudotettua painoa, ainoaksi tulokseksi jää se sanotaan nyt vuoden aikana saavutettu pudotus.
2) jos pudottaisin ennen leikkausta reippaasti kokonaistulos olisi paljon parempi.
Eli kyllä nyt kannattaisi laittaa kaikki peliin, että saisi paljon pois jo ennen leikkausta. Se ei missään tapauksessa muuta sitä, että leikkaukseen menen joka tapauksessa. Kyllä tässä tuli tasan selville se, ettei minusta ole laihduttajaksi itsekseni eikä ilman leikkausta.
Vielä tuohon vuoden aikaan, rt muistutteli siitäkin, että leikkauksen pystyy sössimään. Monelle on käynyt niinkin, että sen vuoden pudottamisen jälkeen on tullut tasanne ja sitten on paino lähtenyt jälleen nousemaan. Eli ei se mikään poppakonsti ole kuitenkaan. Siltikin se on itsestä kiinni. Voi kun tuon muistaisi!
Paksu Paksukainen
muutaman kilon kevyempänä ja toivorikkaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti