Junnaa paikallaan...

Joku lukija jo kyseli kommentissaan, että mitä tänne kuuluu... On ihan kiva, että joku edes ihmettelee! Ei kuulu oikein mitään, vaikka joka päivä on ajatuksissa laihduttaminen ja leikkaukseen "valmistautuminen".

Tilanne on se, että 27.5. menen toiselle käynnille ravitsemusterapeutin luo. Tämä siksi, etten ollut viimeksi saanut pudotettua vaadittuja kiloja. Ihan pikkusen vaan jäi vaille, mutta, mutta. Sitäkään vähää en ole saanut pudotettua. Apua! Reilu viikko siis enää aikaa. Tämä on niin just tätä, minua. Siirrän ja siirrän sitä aloittamista, kunnes on liian myöhä.

Hyviä kuulumisia on leikatuilta tuttavilta kuulunut. Puoli vuotta ja -50 kg. Tuollaisten terveisten luulisi kyllä antavan puhtia.

Olen löytänyt muutaman facebook-sivuston laihdutusleikatuille, leikkausta suunnitteleville ja siihen menossa oleville. Joku pieni vastareaktio vielä on päällä, kun en ole oikein perusteellisesti teksteihin perehtynyt. Sivustoilla pyydetään esittäytymään, mitä en ole vielä rohjennut tehdä. Ehkä siksikin on vähän (kummallista kyllä) sellainen olo, ettei olisi oikeutta lukea toisten kuulumisia.

Samaisena päivänä 27.5. menen myös laboratoriokokeisiin toistamiseen, kun ei ole D-vitamiiniarvot nousseet tarpeeksi. Lääkäri soittaa kesäkuun alkupäivinä ja sitten selvinnee leikkauksen jatkotoimenpiteet, mikäli vielä pysyn jonossa. Iiiiiiik!

Että tällaista tänään. Ensi viikko sitten pidetäänkin taas ruokapäiväkirjaa sitä ravittsemusterapeuttia varten. Niin justiin. Häntä varten?

Paksukainen edelleen.