Tullessani ravitsemusterapeutilta kotiin - olin siis saanut jatkoaikaa - ratkesin syömään. Annoin itselleni luvan "hiukan" poiketa tiukista ohjeistani. Oi, kuinka hyvältä kaikki maistuikaan! Kysyin ystävältäni, joka on hurjan hyvässä vauhdissa laihdutusleikkauksen jälkeisessä painonpudotuksessa, että mitä sitten tekee, jos tuollainen tarve "antaa periksi" tulee? Saako sitten enää koskaan....
Ystäväni kertoi, ettei sellaista tunnetta oikeastaan tule. Mieliteot ovat muuttuneet, tai oikeastaan niitä ei enää ole. Kun kerran mahalaukku on pieni, ei sinne todellakaan mahdu isoa määrää, joten raja tulee hyvin pian vastaan. Sitä odotellessa.
Pääsiäisenä annoin myös periksi. Päätin, että sen rajallisen ajanjakson saan syödä tarkkailematta. Virhe. Virhe. Virhe. En millään meinannut uskaltaa mennä vaa'alle. Kun menin, yllätyin, sillä paino ei ollutkaan noussut. Virhe. Nyt, kun alan taas "pudottamaan painoa" , tulee pettymys, kun vaaka ei näytäkään putoamista. No ei tietenkään, kun se on aina hiukan perässä, eikä ole vielä näyttänyt edes sitä painon nousuakaan...
Nyt olen taas palannut ruotuun. Nuorallatanssi jatkuu.
Paksu Paksukainen
Tsemppiä sulle! Samaa urakkaa käyn läpi..
VastaaPoista