Vertaistukea

Jos joku haluaa käydä keskustelua henkilökohtaisemmalla tasolla, olen siihen valmis.
Jos haluat antaa neuvoja, sekin on ihan kivaa.

 Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteella paksukainen59@gmail.com

Huoh!

Kävin tänään sitten vihdoinkin ravitsemusterapeutilla. Nyt piti siis kontrolloida se, olenko päässyt lääkärin määräämään tavoitteeseen ja jos olen, niin sitten etenisin laihdutusleikkauksessa askeleen eteenpäin.

Pelkäsin aikalailla tätä käyntiä. No, tietysti sen tähden, etten ollut saavuttanut tavoitetta. On se kumma! Saadessani tietää montako kiloa pitäisi laihduttaa ajattelin mielessäni - ja taisin kyllä lääkärillekin tokaista, että minähän pudotan kaksi kertaa sen määrän....voi voi. Kun en saanut edes niitä muutamaa kiloa. Neljä sain.

Olin valmistautunut pitämään puolustuspuheenvuoron, mutta ei sitä tarvittu. Olin laatinut paperille "kootut selitykset" ja ne meni näin.
- olen alkanut käydä psykologilla pohtiakseni lihavuuteni syitä ja sitä, miksi en pysty laihduttamaan
- olen lopettanut makean kahvileivän syömisen kokonaan (paitsi sunnuntaisin annan itselleni luvan) 
   Olen aina luullut, että jos vain jättäisin pullat ja piparit pois se riittäisi laihduttamaan minut.
- olen saanut iltasyömisen hallintaan. Otan esille vain sen määrän ruokaa, mikä on sallittua päivän lehteä lukiessni. En siis syö mitä tahansa miten paljon tahansa.
- olen pyrkinyt  muuttamaan ruokailuaikoja tasaisemmin päivän mittaan. Eli otan työpaikalle eväät mukaan. Tämä prosessi on kuitenkin kesken, aivan en ole tavoitteeseen päässyt.
- olen opetellut tekemään viisaita valintoja, esim. leivän ja jugurtin suhteen.
- saalaatin määrä on kasvanut huimasti.

Ravitsemusterapeutti oli kovin tyytyväisen oloinen näihin selityksiini.

Tutkiessaan ruokapäväkirjaani hän myönsi, että ruoka-ajat ovat kohentuneet. Joka päivälle on viisi kellon aikaa ja suunnilleen tasaisesti pitkin päivää. Kuitenkin syöty ruokamäärä painottuu iltaan, mikä täytyy korjata. Hiilihydraatteja syön liikaa, niitä pitää vähentää ja proteiineja lisätä.

Pyysin häneltä vielä mielen vahvistusta tuolle aamupäivän syömisen tärkeydelle. Hän kertoi, että pääosin ylipainon syynä on

-iltasyöminen
-leipäpainotteinen ruokavalio

Eli juuri niinkuin minä. Kun kysyin, että eikö tällä systeemillä sitten ole mahdollista laihtua, hän totesi, ettei ole kuullut kenenkään laihtuvan näin syöden. Kai minun on sitten jälleen kerran todettava se viisaaksi ja annettava periksi.

Keskustelimme vielä tavoitteista ja kysyessäni, mitä minulle nyt tapahtuu hän antoi uuden käyntiajan toukokuulle. Silloin pitää olla aikaisemmin mainittu paino saavutettu SELKEÄSTI.  Olin kovin huojentunut, kun olin koko ajan pelännyt, että minut diskataan kokonaan, kun en ole tavoitteeseen päässyt.

Nyt pitää vaan jatkaa sinnikkäästi. Ehkä kannattaa ainakin aika ajoin käyttää kiloklubin taulukkoa ja tarkistaa, että ruokavalio pysyy ruodussa. Pelkkä ruokapäiväkirjan pitäminen paperilla auttaa myös. 

Taas vähän lisäaikaa

Soitin siis tänään ravitsemusterapeutille, eikä ollut mitään ongelmaa siirtää tämänpäiväistä aikaa. Uusi aika on 22.3. eli nyt on taas vajaa kaksi viikkoa aikaa yrittää päästä tuloksiin.

Kävin tänään psykologilla, tämä oli toinen kerta. Käymme läpi enimmäkseen tätä laihduttamisasiaa. Mikä siinä on niin vaikeaa? Totesimme syömiseni olevan kovin tunnepitoista. En syö elääkseni, eli että ruoka olisi välttämätöntä polttoainetta vaan se on mielihyvän lähde. Miten sen voisi korvata jollain toisella tai toisin sanoen, mitä tyhjiötä täytän syömisellä?

Psykologi piti hyvänä ideana sitä, että kartoittaisin jo aamulla kunkin päivän syömiset. Jos sitten illalla  - päivän sanomalehteä lukiessa - tekee kovasti jotain mieli, on helppo tarkistaa, vieläkö on jotain syömättä. Voisihan sitä koittaa. Vaikka tietysti ihanteellista ja ohjeiden mukaista on tasoittaa syöminen koko päivälle.

Voihan ravitsemusterapeutti

Minulle määrättiin ravitsemusterapeutille uusintakäynti 3 kk:n päähän ensimmäisestä. Lääkärin sanelun mukaan silloin, jos paino on pudonnut määrätyt 7 prosenttia - vai mitä se prosenttimäärä muuten mahtoi ollakaan? - niin sitten menen uudelleen lääkärille ja etenen jonossa kohti leikkausta. Sitä ei sanottu, mitä sitten tapahtuu, jos tavoite ei ole saavutettu.

Kerran jouduin tuon ravitsemusterapeutin ajan perumaan, kun tavallinen lääkärissäkäynti osui samalle päivälle. Sain uuden ajan 11.3.2013. Hukkasin paperin ja olen koko ajan kuvitellut, että aika on ensi viikon keskiviikolle. Juuri äsken löysin tuon ajan ja nyt olen kauhuissani, mitä teen. Nimittäin maanantaina, kun tuo aika on, minulla on taas terveyskeskusaika aivan samaan aikaan.

Siksi toiseksi, en ole saavuttanut tavoitetta.

Soitan siis maanantaina aamulla aikaisin tuohon ajanvaraukseen ja kysyn, kehtaako tuota aikaa vielä toisen kerran siirtää. Voi nolo. Toisaalta olisin tyytyväinen, jos sitä voisi siirtää. Saattaisin saada jotain painonpudotusta aikaiseksi.

Uskomatonta, miten vaikeaa tämä laihduttaminen on. Puolustelen itseäni sillä, että olen ollut erittäin huonossa kunnossa liikkumisen suhteen. Enimmäkseen istunut. Se taas tarkoittaa sitä, että energiankulutukseni on pudonnut entisestä, joten saisin syödä vähemmän kuin ennen, mutta en siltikään laihtuisi.

Kaikki tämä kyllä vakuuttaa minulle, että leikkaus on minun kohdallani AINUT MAHDOLLISUUS. En kykene omalla tahdonvoimallani saamaan yhtään mitään aikaiseksi!

Niin ja sitten vielä sekin, että tuonne ravitsemusterapeutille pitää ottaa viiden päivän ruokapäiväkirja mukaan. Siitä pitäisi nyt sitten näkyä, miten olen oppinut uusille ruokailutavoille. En ole oppinut, enkä ole edes harjoitellutkaan. Koko aika on mennyt siihen, että olen jollain konstilla yrittänyt saada painoa nopeasti putoamaan. Kyllä olen kyllästynyt itseeni, turhautunut tähän jahkaamiseen ja pettynyt siihen, etten saa itseäni kuriin.