Ja taas aloitus siirtyy....

Kyllä ihminen on sitten kummallinen olio! Pettää itseään. Sain siirrettyä ravitsemusterapeutilla käyntiä maaliskuulle ja nyt minulla ei siis ole taas mitään hätää.

Tämä ravitsemusterapeutilla käynti liittyy laihdutusleikkaukseen valmistautumis-prosessiin. Käynti on toinen ja siellä  mietitään, kuinka hyvin olen oppinut/tottunut uusiin ruokailutapoihin ja ovatko ne ylipäätään muuttuneet. Viisi päivää ennen käyntiä aloitan ruokapäiväkirjan pitämisen.

Koska minulle tuli kiirus, piti ottaa pikapyrähdys. Valitsin Nutrilett-kuurin, mutta sovellettuna. Olen tosi paljon vähentänyt syömistä, mutta nyt näyttää pahalta. Mieheni kysyi viikonlopun ruokaostoksia suunnitellessaan, että "mites se sun syöminen?". Voi vitsi, loppujen lopuksi sanoin, että syön ihan tavallisesti. Ei olis pitänyt!

Tänään söin siis normaalin ruoan ja kahvin kanssa oikein kahvileipää ja ------suklaakeksejä ja nimenomaan monikossa.

Sen sijaan olen ihan tyytyväinen iltasyömisiini. Keskustelen itseni kanssa, tai oikeastaan komentelen itseäni. Viisas minä kertoo ahmimisminälle, että "olet jo syönyt ihan tarpeeksi, eikä sulla ole enää yhtään nälkä, eihän? Et siis syö enää, koitapa, pystytkö hillitsemään itsesi. Jos et pysty, niin silloin joudumme yhdessä toteamaan, että sinulla todella on ahmimishäiriö".

Tämä keskustelu on auttanut. Olen lopettanut siihen ja vähän ajan päästä todennut, että ihan kylläinen olohan minulla onkin. Ehkäpä sitä pitääkin vain tottua pieniin askeliin ja toivoa, että muutos on kuitenkin oikean suuntainen.

Viikonlopun siis syön normaalia ruokaa, hillitsen syömisen määrää ja yritän välttää makeita. Maanantaina palaan taas Nurtrilett-dieetin pariin. Mites te, jotka olette sitä harrastaneet, oletteko syöneet samalla leipää? Onko se suureksi haitaksi? Toisaalta Nutrilettiahan voi käyttää myös korvaamaan vain osan päivän aterioista pussikeitoilla...

Näin tänään
Paksukainen, joka on vain ihan vähän saanut kiloja karistettua...ehkä kaksi, ehkä kolme...