Ja taas aloitus siirtyy....

Kyllä ihminen on sitten kummallinen olio! Pettää itseään. Sain siirrettyä ravitsemusterapeutilla käyntiä maaliskuulle ja nyt minulla ei siis ole taas mitään hätää.

Tämä ravitsemusterapeutilla käynti liittyy laihdutusleikkaukseen valmistautumis-prosessiin. Käynti on toinen ja siellä  mietitään, kuinka hyvin olen oppinut/tottunut uusiin ruokailutapoihin ja ovatko ne ylipäätään muuttuneet. Viisi päivää ennen käyntiä aloitan ruokapäiväkirjan pitämisen.

Koska minulle tuli kiirus, piti ottaa pikapyrähdys. Valitsin Nutrilett-kuurin, mutta sovellettuna. Olen tosi paljon vähentänyt syömistä, mutta nyt näyttää pahalta. Mieheni kysyi viikonlopun ruokaostoksia suunnitellessaan, että "mites se sun syöminen?". Voi vitsi, loppujen lopuksi sanoin, että syön ihan tavallisesti. Ei olis pitänyt!

Tänään söin siis normaalin ruoan ja kahvin kanssa oikein kahvileipää ja ------suklaakeksejä ja nimenomaan monikossa.

Sen sijaan olen ihan tyytyväinen iltasyömisiini. Keskustelen itseni kanssa, tai oikeastaan komentelen itseäni. Viisas minä kertoo ahmimisminälle, että "olet jo syönyt ihan tarpeeksi, eikä sulla ole enää yhtään nälkä, eihän? Et siis syö enää, koitapa, pystytkö hillitsemään itsesi. Jos et pysty, niin silloin joudumme yhdessä toteamaan, että sinulla todella on ahmimishäiriö".

Tämä keskustelu on auttanut. Olen lopettanut siihen ja vähän ajan päästä todennut, että ihan kylläinen olohan minulla onkin. Ehkäpä sitä pitääkin vain tottua pieniin askeliin ja toivoa, että muutos on kuitenkin oikean suuntainen.

Viikonlopun siis syön normaalia ruokaa, hillitsen syömisen määrää ja yritän välttää makeita. Maanantaina palaan taas Nurtrilett-dieetin pariin. Mites te, jotka olette sitä harrastaneet, oletteko syöneet samalla leipää? Onko se suureksi haitaksi? Toisaalta Nutrilettiahan voi käyttää myös korvaamaan vain osan päivän aterioista pussikeitoilla...

Näin tänään
Paksukainen, joka on vain ihan vähän saanut kiloja karistettua...ehkä kaksi, ehkä kolme...

Kiloklubi

Hetken mielijohteesta menin Kiloklubin sivuille. Olen siellä aiemminkin vieraillut ja taas tuli todistetuksi se, että joka kerta aloittaessaan laiduttamisen joutuu aloittamaan entistä isommasta lukemasta, säälittävää!

Viisi kiloa isompi on lukema, mistä nyt aloitan, verrattuna edelliseen kertaan.

Luettelin tämän päivän syömiset ja olin iloinen, että listassa on myös nuo Nutrilett-valmisteet, joten saan ihan oikean tuloksen. Siis tällä dieetillähän en millään saa noita pallukoita oikeanlaisiksi, mutta mielestäni on hyvä seurata kokonaisenergian määrää.

Surkeaa elämää

Kyllä on ihmisen elämä surkeaa, kun ei saa syödä!
Ikävä todeta, että noin on mennyt yksipuoliseksi elämän nautinnot...

Olen nyt yrittänyt tätä Nutrausta noudattaa - tai ainakin hyvin vähäkalorista dieettiä. Tänään maistoin uutta ruokaa - marjashakea. Jauhe sekoitetaan kylmään veteen. Ei tuo pahan makuista ollut, muttei niin hyvääkään kuin nuo suolaiset vaihtoehdot.

Joteskin tuntuu, että arkipäivänä tällainen ruoasta kieltäytyminen sujuu paremmin. Työpäivän aikana ei muutenkaan ajattele ruokaa ja illan taas saa jotenkuten kulumaan. Tänään olen ollut hyvin vetämätön ja tuntuu, ettei mikään huvita. No, se ei ole ennenkuulumatonta minun elämässäni, mutta kuitenkin vähän ylikorostunutta. Johtunee siis tästä dieetistä.

Eilen illalla myöhään annoin vähän periksi. Päätin jo etukäteen, että hiukan herkuttelen lukiessani päivän lehteä. Siinä meni muutama nakki, kylmänä. Enkä edes tykkää kylmästä makkarasta! Tuli paha olo ja päätin, ettei se ollut sen väärti!  Vaa´alle oli kuitenkin kiva astua, kun viisari heilahtaa koko ajan alemmas. Se mitään heilahda - digitaalisessa vaa´assa...

Aion kyllä sinnikkäästi jatkaa ja päämääränä pidän sitä, että jossain vaiheessa siirryn ihan puhtaaseen Nutrilett-dieettiin. Jätän siis aamuisen voileivän pois. Vai haittaakse?

Ei hassumpaa!

Johan tämä sujuu...
Ei ollenkaan oikeaoppista nutrausta eikä ainakaan viisasta laihduttamista, mutta sopii mulle. Koko päivänä ei ole ollut yhtään nälkä, kylmä kylläkin. Minä, joka yleensä hikoan hirveästi, olen viime aikoina yleensäkin ollut viluloinen ja tänään erityisesti. No, vaatetta saa helposti lisättyä.

Aamun aloitin taas klo 8 ottamalla päivän lääkkeet (nyrkillinen) pelkän veden kanssa. Takaisin peiton alle ja kunnollinen herätys ennen kymmentä (!) Keitin kahvia, join kupillisen kevytmaidon kera. Söin piimälimpun siivun (juu, olisi pitänyt olla täysjyvää, mutta ei ollut tarjolla) ja sille sivelin vähän oivariinia. Ei muuta.

Työpaikalla kahdet kahvit ja sen kanssa Nutrilett-patukka puoliksi eli yhteensä yksi kokonainen patukka. Se maistuu tosi hyvältä, suklaata ja karamelli/kinuskia. Töissä ei mitään muuta, ei edes juomaksi. Tiedän, vettä pitäisi juoda paaaaljon enemmän.

Kotiin palatessa kuppi kahvia maidon kera, samanlainen piimälimpun siivu, oivariini ja kaksi siivua juustoa. Ei mitään kevytversiota.

Nyt illalla keitin taas Nutrilett-keiton, tällä kertaa kanaa. Maistui oikeinkin hyvältä. On nuo tuotteet vaan kehittyneet paljon. Viimeksi olen kokeillut n. 20 vuotta sitten ja silloin olivat kyllä tosi pahan makuisia. Merkkiä en kyllä muista.

Mies meillä laittaa ruuan ja myös käy ruokakaupassa. Kyseli tänään, että mites nuo viikonloput syömiset. Kerroin, että "olen omillani" enkä syö "mitään". Lisäsin, että toivon, ettei hän nyt alkaisi juuri jotain mieliruokiani laittaa. Siihen hän tietysti kysymään, että mitäs ne sitten ovat. Ja minä jatkoin, ettei ole kiva ruveta nyt miettimään ja listaamaan mieliruokiaan - vesihän siinä tulisi kielelle ihan turhaan.

Nytkään ei ole nälkä, mutta tietysti jotain tekisi mieli. PIdän kuitenkin pääni kylmänä, enkä enää syö mitään. Jos tämä näin jatkuisikin, niin mikäs tässä olisi ollessa. Luulen kuitenkin, että tässä on kyseessä juurikin se SÄÄSTÖLIEKKI, joten läskit eivät pala, vaikkei kroppa energiaa saakaan.

Ensmäne nutrauspäivä menossa

Aamulla en oikein tiennyt, mitä olisin syönyt. En ollut tarpeeksi hyvin valmistautunut. Aloitin siis suunnitelmista poiketen normaalisti. Join kupin kahvia ja söin puolikkaan sämpylän oivariini-levitteellä.

En ollut myöskään valmiiksi suunnitellut työpaikkalounasta, joten otin kiireessä mukaan sellaisen Nutrilett-patukan. Söin sen puoliksi kahdella kahvitauolla - enkä mitään muuta!

Siinäpä se, päivä menee kyllä ihan hyvin, kun on töissä, on tekemistä eikä ruoka tule oikein edes mieleen. Mutta sitten se alkaa...

Töistä palatessa join TAAS KAHVIA ja söin puolikkaan sämpylän kahden juustoviipaleen kera. Tämän jälkeen tekisi koko ajan mieli jotain. Nyt on saatava poikki tuo mielitekojen tyydyttäminen! Äsken keitin vettä vedenkeittimessä ja valmistin Nutrilett-tomaattikeiton.

Pussillinen keittojauhetta ja 2 dl vettä päälle. Aika kokkareista, joten vaatii kunnollisen vispauksen. Ei hullumman makuista, kyllä siihen varmaan tottuu? Paitsi että voi käydä niinkin, että pian kyllästyy, jollei ole montaa vaihtoehtoa.

Yritän pärjätä tällä, iltalääkkeiden kanssa ehkä saatan juoda mehua.

Tiedän, ei tämä päivä mennyt ollenkaan oikeaoppisesti. Syömiset jäivät aivan alakanttiin. Noita pussijuttuja olisi pitänyt syödä 5 pussillista.. Tähänhän se aika usein kaatuukin: aloittaa liian tiukkana, eikä pysty kuitenkaan sitä pitämään.

Vahingosta viisastuneena, nyt pitäisi suunnitella huominen päivä - mitä syö milloinkin ja varautua tarvittavin välinein. Työpaikalle pitää viedä vedenkeitin, ja sopivat astiat ja vispaimet....

Nyt alkaa nutraus!

Kävin ostamassa muutaman Nutrilett- pakkauksen. Yhden päivän olen nyt vain orientoitunut niihin. Ja valmistautunut - syömällä esim. puoli pakettia suklaakeksejä. Juu-uh, paljon viisaampaa olisi varmasti ollut keventää hedelmillä, marjoilla jne... Mutta minä nautin tyyliin "viimeinen illallisnautinto".

Ostin suolaisia keittoja: kanakeittoa ja tomaattikeittoa ja marjapirtelön ja sitten tuollaisen kahvipirtelön vai mikä lie... Näiden oikeiden ruokien lisäksi ostin muutaman tuollaisen välipalasyötävän keksintyyppisen.

En oikein osaa vielä suunnitella, miten jaksotan noiden syömisen. Viisi ateriapussia pitäisi päivässä syödä, mutta korvaako tuollainen patukka sitten aterian? Ajattelin, että otan töihin patukan mukaan, voin sitä mutustella kahvin kanssa. Liemien lämmittämisessä on vähän enemmän valmistelua.

Ihan tarkkaa suunnitelmaa en ole tehnyt, mutta olisiko viikko sopiva aloitus? Tietysti, jos tuo menee hyvin niin varmasti voisi jatkaa pari, kolme viikkoakin. Onkos teillä näistä kokemuksia ja ohjeita annettavaksi?

Kiitos sinulle anonyymi-kommentoija, sait minut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja eritoten tuo mainitsemasi tuloksellisuus sai innostumaan!

Toivottavasti entinen Paksukainen?

Mikä minussa on vikana?

Kun lääkäri asetti tavoitteen 10 prosentin painon pudotuksesta, ajattelin mielessäni tuplata sen - niin helppoahan se on! Eikä se olisi ollenkaan mahdotonta ollutkaan, mutta...

Mikä ihme siinä on, ettei aikuinen ihminen saa itseänsä ruotuun?

Olen paljon pohtinut, tutkaillut ajatusmaailmaani ja seuraillut itseäni löytääkseni syyn. Yksi mahdollisuus on luonteenpiirteessäni SIIRTÄÄ ASIAT ETEENPÄIN. Tämä ilmenee monessa asiassa. Tuo pitäisi tehdä, mutta en tee sitä nyt, ehkä huomenna. Huomenna sen tekeminen siirtyy ensi viikolle jne. Jos jollekin asialle on asetettu tavoite, että tänään sen pitää olla valmis, siirrän aloittamista silti. Käyn ensi pikku-päikkäreillä, sitten on kiva virkeänä aloittaa. Päikkäreitten jälkeen juonkin kahvia. Sitten tulee joku muu kivampi homma, siirrän kympinuutisten jälkeen. Yleensä silloin on jo pakko ruveta. Ja sitten se meneekin jo yötöiksi.

Ihan ihmeellistä. Ja vaikka sen kuinka tietää, että työ on joskus TEHTÄVÄ. Miksi ei voisi aloittaa juuri silloin kun tehtävän saa, tai se tulee mieleen?

Voisiko laihduttamisen aloittamisessa olla kyse samasta asiasta? Sitä siirtää ja siirtää ja siirtää. Jos olen saanut päivämäärän, jolloin on esim. punnitus, luulen ehtiväni vielä, vaikka aloittaisinkin ensi viikolla.

Nyt on tällainen tilanne. Ravitsemusterapeutin aika on 13.2. ja tiedän, että silloin punnitaan ja luulen, että tuo tavoite ehkä pitäisi olla jo silloin saavutettuna. Joka tapauksessa, paino ei  missään tapauksessa saa olla noussut, sillä silloin tämä koko prosessi keskeytyy - niin minulle on sanottu.

Noooh, nyt kävi niin "onnellisesti", että yksi lääkäriaika sattui sattumaan juuri tuolle päivälle! Voin siis soittaa ja siirtää tuota ravitsemusterapeutin aikaa - ja taas saan lisäaikaa aloittaa...

Nyt kun tätä pohdin, joudun pohtimaan myös sitä, että OLENKO LOPPUJEN LOPUKSI VALMIS koko leikkaukseenkaan? Ehkä en leikkauksen jälkeenkaan pysty pitämään itseäni kurissa? Toisaalta mielessä kummittelee kuulemani tositarina laihdutusleikkaukseen kuolleesta. Ehkä sekin pelottaa ja saa minut siirtämään prosessin etenemistä, alitajuisesti.

Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että pyrkisin päästä psykologin juttusille, jotta voisin käsitellä tätä asiaa asiantuntijan kanssa ja saada jonkun vinkin, millä muuttaisin omaa ajatteluani. Muistan jonkun psykologin sanoneen jotenkin siihen tapaan että "aloitat laihduttamisen, kun olet tarpeeksi kyllästynyt liikakiloihisi". Hän oli sitä mieltä, että niin kauan kun en laihduta, koen saavani jotain tyydytystä lihavuudesta. En kyllä ymmärrä tuota ajatusta, mutta...

Tänään olen menossa Tarjoustaloon ostamaan mm. Nutrilet-pakkauksia/pakkauksen. Kokeilen nyt sitäkin vaihtoehtoa. No siis, laihdtusleikkauksen alla, juuri ennen leikkaukseen menemistä, tuollainen kuuri tulee väistämättä eteen, mutta voisin nyt ottaa sellaisen lyhyemmän spurtin. Jospa sen avulla pääsisi alkuun.

Näitä miettii Paksukainen - vielä kahvin ja kääretortun maku suussa.