Nyt se alkoi!

Tänään on ensimmäinen leikkausta edeltävä ENE-päiväni.

Illalla  etsin - ja siinä menikin aikaa - kaikki ohjeet esille. Suunnittelin jopa tämänpäiväisen syömiseni, vaikka ei se kyllä menny ollenkaan niin. Ei aikataulullisesti eikä muutenkaan.

Tarkoituksena olisi siis korvata kaikki ateriat pussikeitoilla. Suunnittelin syöväni niitä kolme tänään, mutta jäi yhteen. Olin illan pois kotoa, joten ei ollut niin paljon aikaakaan.

Tätä kirjoittaessani on ihan hirveä nälkä,  mutta en aio sortua. Vettä ja vettä ja vettä. Saa sitten yöllä juosta pissalla! Tuo veden juonti on muuten heikkouteni, en yleensä juo juuri ollenkaan. Tällä dieetillä pitäisi juoda kaksi litraa ja siihen ei lasketa pussikeittojen lientä.

Noiden Nutrilett- tai Easy Diet -pussien lisäksi ravintoterapeutti antoi ohjeeksi lisätä päivään proteiinia. Syön siis kaksi annosta jotain näistä:
- maitorahka
- raejuusto
- keitetty kala,  liha tai broileri
- leikkeleet
- kananmuna
- lihahyytelö

Määrät on kyllä mahdottoman pieniä, ei niillä paljon vatsaa täytetä. Ideana onkin siis turvata proteiinien saanti. En tiedä, onko tämä uusi ohje, vain Tyksin ohje, vai vain minulle tarkoitettu. Kaikki eivät ole saaneet "lupaa" näihin. Ei tuttavanikaan, joka on leikattu samassa paikassa vuosi sitten.

Sen lisäksi, että nyt on hirveä nälkä, on myös hirveä päänsärky, joka alkoi jo eilen illalla. Se voi siis johtua etukäteisjännityksestä tai sitten aivan muusta - sukkien liiallisesta neulomisesta.

Taidan sittenkin juoda yhden kylmän pussikeiton ja menen heti nukkumaan. Eipä sitä tässä kunnossa mitään viitsi yrittääkään.

Yksi asia unohtui kertoa

Muistaakseni en maininnut tätä kertoessani leikkaukseen valmistautumisesta. Anestesialääkärin luona käydessäni hän mainitsi, että hampaiden kunto on leikkausta ajatellen tärkeää. Kurkkasi nopeasti suuhunkin.

Viikko ennen leikkausta pitää hampaat pestä viisi kertaa päivässä.

Steriiliksi suuta et millään saa, mutta näin pesten yritetään välttää se, ettei bakteereja kulkeutuisi, kun suuhunkin kuulemma jotain "kappaleita" laitetaan.

Voin vain kuvitella, miltä tuntuu viisi kertaa päivässä pestä hampaita, kun ei mitään ole syönyt. Yöks jo valmiiksi. Mutta mitä sitä ei ihminen tekisi hyvinvointinsa eteen!

Pre-operatiivinen käynti

Kävin tänään pre-operaatiokäynnillä leikkavalla osastolla. Huoneessa oli kaksi naisihmistä puettuina samanlaisiin asuihin. Kysyin, ovatko he molemmat hoitajia. Kysyin siksi, että viimeksi vasta keskustelun aikana ymmärsin juttelevani kirurgin - eikä hoitajan  - kanssa. No toinen näistäkin oli anestesialääkäri!

Eipä tuo käynti oikeastaan mitään uutta tuonut. Painon olin saanut muutaman päivän puolipaastolla putoamaan kilon verran. Verenpaineet huiteli miten sattuu - alapainekin yli sadan. Mitäs mittaavat ilman huilaamista...toisaalta se antaa oikean kuvan todellisesta elämästä.

Anestesialääkäri kertoi nukutuksesta ja kerrattiin lääkitykseni. Kyselin komplikaatioista, joita kuulemma ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Tyksissä tekevät 2-3 laihdutusleikkausta viikossa. Yllättävän vähän. Vain yhtenä päivänä keskittyvät niihin.

Huominen käynti toisessa yksikössä, myös hoitajan luona, peruutettiin turhana. Seuraavaksi käyn vielä kerran laboratoriokokeissa 11.12 ja sitten aloitan enen, ilmeisesti 14.joulukuuta, jotta se kuukausi tulee täyteen. Paitsi että maanantaina on aina "paras" aloittaa, joten 16.12 alkakoon. Silti tulee 4 viikkoa syötyä pussikeittoja. Yök jo valmiiksi!

Päivä päivältä se uusi hoikka tulevaisuus lähenee....

Paksukainen

Kohta alkaa tapahtua!

Jännittää päivä päivältä hiukan enemmän. Jos asiaa alkaa ajatella.

Meinasin taas missata laboratoriokokeet, mutta soitettuani sairaalaan sain tietää, että vielä kerkiää. Kävin maanantaina kokeissa ja sekä keskiviikkona että torstaina on käynti hoitajan luona. Keskiviikkona on operaatiota edeltävä käynti osastolla ja torstaina mittaukset toisella hoitajalla. En ole varma, onko tämä näin tarkoitettu ja välttämätöntä, mutta menen minne käsketään.

Muistan, kun ystäväni oli tässä samassa vaiheessa. Ihmettelin ihan hirveesti, että miksei se saa painoaan putoamaan, vaikka noin tärkeä vaihe on menossa. Nyt voin vain nöyrästi todeta, ettei se niinkään - eikä ollenkaan - helppoa ole, vaikka olisi mikä pakko takana.

En ole kilon kiloa saanut putoamaan. Toki tilanteenikin on muuttunut. Odottelin työn loppumista, että saisin keskittyä täysillä itseeni, kuntoiluun ja kaikenpuoliseen hoitamiseen. Nyt kuitenkin työ on jatkunut ja ehkä entistä stressaavampana, joten en ole "pystynyt" keskittymään itseni huomioimiseen.

Nämä muutamat päivät siis vain varmistan, että kiloja ei ole yhtään tullut LISÄÄ. Uskoakseni vaaka näyttää sielläkin aivan samaa lukemaa kuin muutama kuukausi sitten. Silloinhan hoitaja uhkaili, että yhtään ei saa tulla lisää, muutoin on leikkaus vaakalaudalla.

Koska leikkauspäivä on 14.1. joudun juuri joulun ajan olemaan pussikeitoilla eli enellä. Tähän saumaan sattuu kaksi hankalaa päivää. Kaksi juhlaa, johon minut on kutsuttu. En millään kehtaisi jäädä pois ja jos osallistun, en millään kehtaa olla syömättä/juomatta. Kyselin tuolla fb-ryhmässä toisten kokemusta tällaisesta ja ainakin pari ihmistä jo kertoi, että kyllä he ovat pitäneet jopa kaksi "vapaapäivää" pakon edessä. Kuulemma ravitsemusterapeuttikin on siihen antanut luvan. Ketoosi siinä kyllä katkeaa, muttei kuulemma sen vaarallisempaa tapahdu.

Siinä vaan pitää pitää varansa, että välittömästi palaa ruotuun, ettei jää tauko päälle. Noh, näin tärkeässä asiassa luulisi tarmoa löytyvän. Luulisi.

Kerron loppuviikosta enemmän, mitä noilla käynneillä ilmeni. Nyt jatkan tällaista puolipaastoa.

Yhtä paksu Paksukainen edelleen